9. Lauserakenteet

Huomiota ilmaiseva lause

Yksinkertaisin lausetyyppi on huomiolause. Se voi koostua vain yhdestä sanasta, johon puhuja haluaa kuulijan kiinnittävän huomiota.

mau! – Kissa!
barsha! – Sataa!

Olotilaa ilmaiseva lause

Pronomini subjektina

Lauseissa on subjekti ja predikaatti. Kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa subjekti on substantiivi tai pronomini ja predikaatti on adjektiivi.

mi gud. – Minä olen hyvä.
hi nov. – Se on uusi.
hi Sara. – Hän on Sara.

Substantiivin ollessa subjektina, verbi es ('olla') tulee välttämättömäksi.

Sara es gud. – Sara on hyvä
seku es dai. – Kivet ovat isoja.
meza es nov. – Pöytä on uusi.

Kieltolauseessa käytetään sanaa no.

Myöntölause	Kieltolause
mi gud.	mi no gud.
Minä olen hyvä.	Minä en ole hyvä.
hi nov.	hi no nov.
Se on uusi.	Se ei ole uusi.
hi Sara.	hi no Sara.
Hän on Sara.	Hän ei ole Sara.
Sara es gud.	Sara no gud.
Sara on hyvä.	Sara ei ole hyvä.

Myös kaksi persoonapronominia voidaan asettaa rinnakkain. Selkeyden vuoksi väliin voi panna olla-verbin es myöntölauseessa.

mi es hi. – Minä olen se.
mi no (es) tu. – Minä en ole sinä.

Adjektiivi subjektina

Kun subjektina on adjektiivi, sana si (kyllä) toimii olla-verbin korvikkeena myöntölauseessa. Kieltolauseessa käytetään sanaa no kuten edelläkin.

yun es mei. – Nuori on kaunista.
nov no lao. – Uusi ei ole vanhaa.
gani es gud. – Laulaminen on hyvää.

Aktiivilauseet

Aktiivilauseissa predikaatina on verbi eli teonsana.

mi marche. – Minä kävelen.
mi fikre. – Minä ajattelen.

Subjektin ja predikaatin lisäksi lauseessa voi olla myös objekti, joka on teon kohde.

mi fikre tu. – Minä ajattelen sinua.
tu yam som aple. – Sinä syös omenoita.
vi don som mone to hi. – Me annamme hänelle rahaa.

Toisinaan yhden lauseen subjekti voi olla toisessa lauseessa objekti, vaikka verbi pysyy samana.

la fuku ye gan. – Vaatteet kuivuvat.
la sol ye gan la fuku. – Aurinko kuivaa vaatteita.

Apuverbejä fa ja be käytetään lauseenjäsenten roolien selkeyttämiseksi. fa tarkoittaa, että subjekti on tekijä, ja be tarkoittaa että subjekti on kokija tai tekemisen vastaanottaja.

mi fa salam mi se frende. – Minä tervehdin ystävääni.
mi be salam mi se frende. – Minua tervehtii minun ystäväni.
pa fa mi salam mi se frende. – Isä panee minut tervehtimään ystävääni.

Saranarakenne

Kokonainen saranarakenne (SVOVO)

Saranarakenne on pandunian keskeisimpiä lauserakenteita. Lisäksi se toimii perustana muille rakenteille.

Saranarakenteessa ensimmäisen teonsanan kohde on samalla toisen teonsanan tekijä.

Saranarakenteessa sanajärjestys on:

subjekti – 1. verbi – objektisubjekti – 2. verbi – objekti

Objektisubjekti on kahdessa roolissa. Se on yhtä aikaa sekä 1. verbin objekti että 2. verbin subjekti.

mi ples tu yam vege.
minä pyytää sinä syödä vihannes
'Minä pyydän sinua syömään vihanneksia.'

Edellisessä virkkeessä, lausekkeen mi ples objektina on tu. Sama tu toimii yhtä aikaa subjektina lausekkeelle yam vege. Näin ollen objektisubjekti tu toimii lauseessa ikään kuin saranana.

Saranalause eroaa merkitykseltään päälauseen ja että-sivulauseen muodostamasta parista. Saranalauseessa ensimmäisen lauseen verbi kohdistuu toisen lauseen subjektiin. Siksi saranalauseessa tiedetään, ketä pyydetään tekemään ja mitä.

mi ples de get vege.
minä pyytää he saada vihannes
'Minä pyydän heitä hankkimaan vihanneksia (itselleen).'

Sen sijaan että-sivulausetta käytettäessä päälauseen verbi kohdistuu koko sivulauseeseen. Sen vuoksi esimerkiksi seuraavasta virkkeestä tiedetään, mitä pyydetään ("että he saavat vihanneksia"), mutta ei sitä, ketä pyydetään järjestämään asia.

mi ples, dat de get vege.
minä pyytää että he saada vihannes
'Minä pyydän, että he saavat vihanneksia.'

Monesti saranalause ja että-sivulauseen sisältävä päälause kuitenkin ovat merkitykseltään yhtäläisiä. Tämä on asian laita kahdessa seuraassa esimerkkivirkkeessä.

mi nou, dat tu ave mau. – Minä tiedän, että sinulla on kissa.
mi nou tu ave mau. – Minä tiedän sinulla olevan kissa.

Verbiketju

Verbiketjussa on kaksi tai useampia teonsanoja peräkkäin. Kaikkien verbien subjekti on sama ja jälkimmäinen verbi on edellisen verbin kohteena.

mi go to haus. – Minä menen kotiin.
mi kan go to haus. – Minä voin mennä kotiin.
mi van kan go to haus. – Minä haluan voida mennä kotiin.

Ketjun viimeinen verbi on pääverbi, ja sitä ennen olevan verbit ovat tavan apuverbejä.

tu vol yam vege. – Sinä haluat syödä kasviksia. (halu)
tu sel yam vege. – Sinun kannattaisi syödä kasviksia. (neuvo)
tu halal yam vege. – Sinä saat syödä kasviksia. (lupa)
tu kan yam vege. – Sinä voit syödä kasviksia. (mahdollisuus)
tu mus yam vege. – Sinun täytyy syödä kasviksia. (pakko)

Pronominin poisjättö

Pronominit voidaan jättää pois silloin kun ne ovat muuten tunnettuja tai arvattavissa. Tämä koskee erityisesti käskyjä ja pyyntöjä. Tällä tavalla lauseista voi tulla lyhyempiä.

Lyhyt saranarakenne (VOVO)

mi sual tu kai da mun. – Minä kysyn sinua avaamaan oven.
sual tu kai mun. – Avaatko oven?

Short pivot structure (VVO)

mi ples tu kom to haus. – Minä pyydän sinua tulemaan kotiin.
ples kom to haus! – (Pyydän) tule kotiin!

Kysymyslauseet

Kyllä–vai–ei -kysymykset

Kyllä–vai–ei -kysymykset ovat kysymyksiä, joihin vastataan kyllä tai ei. Panduniassa helpoin tapa muodostaa tällainen kymysys on liittää väitelauseen loppuun kysyvä partikkeli he ('häh').

tu yam un piza. – Sinä syöt pitsaa. (väitelause)
tu yam un piza, he? – Syötkö sinä pitsaa? (kysymyslause)

Lauseen loppuun voi vaihtoehtoisesti liittää myös sanat no ('ei') tai ye ('kyllä') sen mukaan, kumpaa vastausta odotetaan.

tu yam un piza, no? – Ethän sinä syö pitsaa?
tu yam un piza, ye? – Sinä syöt pitsaa, eikö niin?

Kolmas tapa muodostaa kyllä–vai–ei -kysymys on ristiriitainen väitelause, jossa ikään kuin myönnetään ja kielletään tekeminen. Tämä on ns. A-no-A -rakennne.

tu yam no yam un piza? – Syötkö vai etkö syö pitsaa?
tu kan no kan yam un piza? – Voitko vai etkö voi syödä pitsaa?

Viimeinen tapa on painottaa kysymistä käyttämällä verbiä sual ('kysyä').

mi sual, tu yam un piza? – Minä kysyn, syötkö sinä pitsaa?
sual tu yam un piza? – (Kysyn) syötkö sinä pitsaa?

Kyllä–vai–ei -kysymyksiin vastaan joko ye ('kyllä') tai no ('ei').

tu vide mi, he? – Näetkö sinä minut?
ye. (mi ye vide tu.) – Yes. (I do see you.)
no. (mi no vide tu.) – En. (Minä en näe sinua.)

Kieltomuotoisiin kysymyksiin vastattaessa ye ja no tarkoittavat verbiä eivätkä koko kysymyslausetta.

tu no vize mi, he? – Etkö sinä näe minua
ye. (mi vize tu.) – Kyllä. (Minä kyllä näen sinut.)
no. (mi no vize tu.) – Ei. (Minä en näe sinua.)

Vaihtoehtokysymykset

Kysymykset, joissa tarjotaan vaihtoehtoja, loppuvat partikkeliin he tai alkavat verbillä sual merkkinä siitä, että vastausta odotetaan. Kysymykseen vastataan toistamalla valittu vaihtoehto.

tu yam un o du banana. – Sinä syöt yhden tai kaksi banaania. (väitelause)
tu yam un o du banana, he? – Syötko sinä yhden vai kaksi banaania? (kysymyslause)
un. – Yhden.

Avoimet kysymykset

Avoimilla kysymyksillä kysytään uutta tietoa. Panduniassa avoimissa kysymyksissä on aina kysymyssana vat ('mikä, mitä'). Sanajärjestys on yleensä sama kuin väitelauseissa.

piza es vat? – Mikä pitsa on?

Kysymyssanan voi myös siirtää lauseen alkuun painottamaan sen merkitystä. Yleensä sanajärjestys kuitenkin on sama kuin väitelauseissa.

vat tu zai yam? – Mitä sinä olet syömässä?
tu zai yam vat? – Sinä olet syömässä mitä?
hi kom a vat zaman? – Mihin aikaan hän tulee?
yu vizite a hu's haus? – Kenen talossa te kävitte?

Konjunktiot

e – ja (yhdistää kaksi yhdenarvoista sanaa tai lauseketta)
o – tai, vai (yhdistää kaksi vaihtoehtoista sanaa tai lauseketta)
ama – mutta (esittelee sanan tai lausekkeen, joka on edellä sanotun vastainen)
dat – että (esittelee sivulauseen joka on verbin subjektina tai objektina tai on lainattua puhetta)
to dat – jotta, sitä varten että
of dat – koska, sen vuoksi että

mi suka mau e vaf. – Minä pidän kissoista ja koirista.
mi suka mau o vaf. – Minä pidän kissoista tai koirista.
mi suka mau ama no vaf. – Minä pidän kissoista mutta en koirista.

Partikkelit

Myöntäminen ja kieltäminen

Myöntäminen

Lauseet ovat lähtökohtaisesti myöntäviä.

mi es shefe. – Minä olen pomo.
da es nov meza. – Se on uusi pöytä.

Myöntämistä voi painottaa sanalla ye ('kyllä').

mi ye es shefe. – Minä kyllä olen pomo.
da ye es nov meza. – Se kyllä on uusi pöytä.

Kieltäminen

Edellisen kaltaiset lauseet kielletään sanalla no.

mi no es shefe. – Minä en ole pomo.
da no es nov meza. – Tämä ei ole uusi pöytä.

Sanaa no käytetään myös toisten sanojen kieltämiseen. Se vaikuttaa aina vain seuraavaan sanaan.

mi vize tu. – Minä näen sinut.
mi no vize tu. – Minä en näe sinua.
mi vize no tu ama di. – Minä näen, en sinua, vaan heidät.

mi ples tu safi da kamar. – Minä pyydän sinua siivoamaan huoneen.
mi no ples tu safi da kamar. – Minä en pyydä sinua siivoamaan huonetta.
mi ples tu no safi da kamar. – Minä pyydän sinua olemaan siivoamatta huonetta.

Määrepartikkelit

Panduniassa on kaksi määrepartikkelia, se ja of. Ne eroavat toisistaan vain sanajärjestyksen osalta. Merkitykseltään ne ovat samoja.

Substantiivilauseke määritteenä

Kahdesta tai useammasta sanasta koostuvat adjektiivit käyttävät määrepartikkeleita.

rode rang se labi – ruusun väriset huulet
sama rang se yen – taivaan väriset silmät

Tai käänteisessä järjestyksessä:

labi of rode rang – huulet ruusun väriset
yen of sama rang – silmät taivaan siniset

Omistus

Omistusta ilmaistaan omistusparikkelilla se, joka vastaa suomen genetiivisijaa.

Maria's mama – Marian äiti
Maria's mama's haus – Marian äidin talo

Samaa partikkelia käytetään myös pronominien kanssa.

mi's haus – minun taloni
tu's haus – sinun talosi
hi's haus – hänen talonsa
vi's haus – meidän talomme
yu's haus – teidän talonne
de's haus – heidän talonsa

Tavan partikkelit

Tavan partikkeleilla puhuja voi ilmaista, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan. Monissa kielissä on jonkinlaisia tavan partikkeleita. Suomen kielessä sellaisia ovat sanat vain, kai ja toki.

Panduniassa tavan partikkeli määrittää seuraavaa sanaa tai, jos se on lauseen viimeisenä, se määrittää koko lausetta.

Partikkeli plus (myös) on hyvä esimerkki tavan partikkeleista, koska se toimii samalla tavalla kuin vastaava suomen sana.

hi yam bir plus. – Hän juo olutta, myös.
hi yam plus bir. – Hän juo myös olutta.
hi plus yam bir. – Hän myös juo olutta.
plus hi yam bir. – Myös hän juo olutta.

Partikkelit voivat määrittää mitä tahansa sanaa, mutta adjektiivit eivät voi määrittää esimerkiksi lukusanoja.