9. Lauserakenteet

Huomiota ilmaiseva lause

Yksinkertaisin lausetyyppi on huomiolause. Se voi koostua vain yhdestä sanasta, johon puhuja haluaa kuulijan kiinnittävän huomiota.

mau! = Kissa!
barsha! = Sataa!

Olotilaa ilmaiseva lause

Pronomini subjektina

Lauseissa on subjekti ja predikaatti. Kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa subjekti on substantiivi tai pronomini ja predikaatti on adjektiivi.

mi bon. = Minä olen hyvä.
da neu. = Se on uusi.
da Sara. = Hän on Sara.

Substantiivin ollessa subjektina, verbi si ('olla') tulee välttämättömäksi.

Sara e bon. – Sara on hyvä
seku e dai. – Kivet ovat isoja.
meza e neu. – Pöytä on uusi.

Kieltolauseessa käytetään sanaa no.

Myöntölause	Kieltolause
mi bon.	mi no bon.
Minä olen hyvä.	Minä en ole hyvä.
da neu.	da no neu.
Se on uusi.	Se ei ole uusi.
da Sara.	da no Sara.
Hän on Sara.	Hän ei ole Sara.
Sara es bon.	Sara no bon.
Sara on hyvä.	Sara ei ole hyvä.

Myös kaksi persoonapronominia voidaan asettaa rinnakkain. Selkeyden vuoksi väliin voi panna sanan si (kyllä) myöntölauseessa.

mi e da. = Minä olen se.
mi no tu. = Minä en ole sinä.

Adjektiivi subjektina

Kun subjektina on adjektiivi, sana si (kyllä) toimii olla-verbin korvikkeena myöntölauseessa. Kieltolauseessa käytetään sanaa no kuten edelläkin.

jun e mei. = Nuori on kaunista.
neu no lau. = Uusi ei ole vanha.
gani e bon. – Laulaminen on hyvä.

Aktiivilauseet

Aktiivilauseissa predikaatina on verbi eli teonsana.

mi marce. – Minä kävelen.
mi fikir. – Minä ajattelen.

Subjektin ja predikaatin lisäksi lauseessa voi olla myös objekti, joka on teon kohde.

mi fikir tu. – Minä ajattelen sinua.
tu yam yo aple. – Sinä syös omenoita.
mimen don yo pesa to da. – Me annamme hänelle rahaa.

Toisinaan yhden lauseen subjekti voi olla toisessa lauseessa objekti, vaikka verbi pysyy samana.

la fuku ya gan. – Vaatteet kuivuvat.
la sol ya gan la fuku. – Aurinko kuivaa vaatteita.

Apuverbejä fa ja be käytetään lauseenjäsenten roolien selkeyttämiseksi. fa tarkoittaa, että subjekti on tekijä, ja be tarkoittaa että subjekti on kokija tai tekemisen vastaanottaja.

mi fa salam mi su dosti. – Minä tervehdin ystävääni.
mi be salam mi su dosti. – Minua tervehtii minun ystäväni.
pa fa mi salam mi su dosti. – Isä panee minut tervehtimään ystävääni.

Saranarakenne

Kokonainen saranarakenne (SVOVO)

Saranarakenne on pandunian keskeisimpiä lauserakenteita. Lisäksi se toimii perustana muille rakenteille.

Saranarakenteessa ensimmäisen teonsanan kohde on samalla toisen teonsanan tekijä.

Saranarakenteessa sanajärjestys on :
subjekti – verbi 1 – objekti 1 – verbi 2 – objekti 2.

Objekti 1 on kahdessa roolissa. Se on yhtä aikaa sekä verbin 1 objekti että verbin 2 subjekti.

mi vol tu yam fito. = Minä haluan sinun syövän vihanneksia.

Edellisessä esimerkissä, lausekkeen mi vol objektina on tu. Samaan aikaan tu toimii subjektina lausekkeelle yam fito. Näin ollen tu on lauseessa saranana.

Verbiketju

Verbiketjussa on kaksi tai useampia teonsanoja peräkkäin. Kaikkien verbien subjekti on sama ja jälkimmäinen verbi on edellisen verbin kohteena.

mi ga to dom. – Minä menen kotiin.
mi bil ga to dom. – Minä voin mennä kotiin.
mi vol bil ga to dom. – Minä haluan voida mennä kotiin.

Ketjun viimeinen verbi on pääverbi, ja sitä ennen olevan verbit ovat tavan apuverbejä.

tu vol yam yo fito. – Sinä haluat syödä kasviksia. (halu)
tu sel yam yo fito. – Sinun kannattaisi syödä kasviksia. (neuvo)
tu halal yam yo fito. – Sinä saat syödä kasviksia. (lupa)
tu bil yam yo fito. – Sinä voit syödä kasviksia. (mahdollisuus)
tu mus yam yo fito. – Sinun täytyy syödä kasviksia. (pakko)

Pronominin poisjättö

Pronominit voidaan jättää pois silloin kun ne ovat muuten tunnettuja tai arvattavissa. Tämä koskee erityisesti käskyjä ja pyyntöjä. Tällä tavalla lauseista voi tulla lyhyempiä.

Lyhyt saranarakenne (VOVO)

mi amir tu kai la mun. – Minä käsken sinua avaamaan oven.
amir tu kai mun. – (Käsken) avaa ovi!

Short pivot structure (VVO)

mi ching tu lai to dom. – Minä pyydän sinua tulemaan kotiin.
ching lai to dom! – (Pyydän) tule kotiin!

Kysymyslauseet

Kyllä–vai–ei -kysymykset

Kyllä–vai–ei -kysymykset ovat kysymyksiä, joihin vastataan kyllä tai ei. Panduniassa helpoin tapa muodostaa tällainen kymysys on liittää väitelauseen loppuun kysyvä partikkeli he ('häh').

tu yam un piza. – Sinä syöt pitsaa. (väitelause)
tu yam un piza, he? – Syötkö sinä pitsaa? (kysymyslause)

Lauseen loppuun voi vaihtoehtoisesti liittää myös sanat no ('ei') tai ya ('kyllä') sen mukaan, kumpaa vastausta odotetaan.

tu yam un piza, no? – Ethän sinä syö pitsaa?
tu yam un piza, ya? – Sinä syöt pitsaa, eikö niin?

Kolmas tapa muodostaa kyllä–vai–ei -kysymys on ristiriitainen väitelause, jossa ikään kuin myönnetään ja kielletään tekeminen. Tämä on ns. A-no-A -rakennne.

tu yam no yam un piza? – Syötkö vai etkö syö pitsaa?
tu bil no bil yam un piza? – Voitko vai etkö voi syödä pitsaa?

Viimeinen tapa on painottaa kysymistä käyttämällä verbiä sual ('kysyä').

mi sual, tu yam un piza? – Minä kysyn, syötkö sinä pitsaa?
sual tu yam un piza? – (Kysyn) syötkö sinä pitsaa?

Kyllä–vai–ei -kysymyksiin vastaan joko ya ('kyllä') tai no ('ei').

tu vide mi, he? – Näetkö sinä minut?
ya. (mi ya vide tu.) – Yes. (I do see you.)
no. (mi no vide tu.) – En. (Minä en näe sinua.)

Kieltomuotoisiin kysymyksiin vastattaessa ya ja no tarkoittavat verbiä eivätkä koko kysymyslausetta.

tu no vide mi, he? – Etkö sinä näe minua
ya. (mi ya vide tu.) – Kyllä. (Minä kyllä näen sinut.)
no. (mi no vide tu.) – Ei. (Minä en näe sinua.)

Vaihtoehtokysymykset

Kysymykset, joissa tarjotaan vaihtoehtoja, loppuvat partikkeliin he tai alkavat verbillä sual merkkinä siitä, että vastausta odotetaan. Kysymykseen vastataan toistamalla valittu vaihtoehto.

tu yam un o du banana. – Sinä syöt yhden tai kaksi banaania. (väitelause)
tu yam un o du banana, he? – Syötko sinä yhden vai kaksi banaania? (kysymyslause)
un. – Yhden.

Avoimet kysymykset

Avoimilla kysymyksillä kysytään uutta tietoa. Panduniassa avoimissa kysymyksissä on aina kysymyssana ke ('mikä, mitä'). Sanajärjestys on yleensä sama kuin väitelauseissa.

piza e ke? – Mikä pitsa on?

Kysymyssanan voi myös siirtää lauseen alkuun painottamaan sen merkitystä. Yleensä sanajärjestys kuitenkin on sama kuin väitelauseissa.

ke xe tu zai yam? – Mitä sinä olet syömässä?
tu zai yam ke xe? – Sinä olet syömässä mitä?
da lai a ke sata? – Mihin aikaan hän tulee?
tumen vizite a ke jen su dom? – Kenen talossa te kävitte?

Konjunktiot

i – ja (yhdistää kaksi yhdenarvoista sanaa tai lauseketta)
o – tai, vai (yhdistää kaksi vaihtoehtoista sanaa tai lauseketta)
ama – mutta (esittelee sanan tai lausekkeen, joka on edellä sanotun vastainen)
ki – että (esittelee lausekkeen joka on verbin subjektina tai objektina tai on lainattua puhetta)
to ki – jotta, sitä varten että
de ki – koska, sen vuoksi että

mi suka mau i vaf. = Minä pidän kissoista ja koirista.
mi suka mau o vaf. = Minä pidän kissoista tai koirista.
mi suka mau ama no vaf. = Minä pidän kissoista mutta en koirista.

Partikkelit

Myöntäminen ja kieltäminen

Myöntäminen

Lauseet ovat lähtökohtaisesti myöntäviä.

mi e xefe. = Minä olen pomo.
da e neu meza. = Se on uusi pöytä.

Myöntämistä voi painottaa sanalla ya ('kyllä').

mi ya e xefe. – Minä kyllä olen pomo.
da ya e neu meza. – Se kyllä on uusi pöytä.

Kieltäminen

Edellisen kaltaiset lauseet kielletään sanalla no.

da no e xefe. = Minä en ole pomo.
da no e neu meza. = Tämä ei ole uusi pöytä.

Sanaa no käytetään myös toisten sanojen kieltämiseen. Se vaikuttaa aina vain seuraavaan sanaan.

mi vide tu. = Minä näen sinut.
mi no vide tu. = Minä en näe sinua.
mi vide no tu ama damen. = Minä näen, en sinua, vaan heidät.

mi ching tu saf la kamar. – Minä pyydän sinua siivoamaan huoneen.
mi no ching tu saf la kamar. – Minä en pyydä sinua siivoamaan huonetta.
mi ching tu no saf la kamar. – Minä pyydän sinua olemaan siivoamatta huonetta.

Määrepartikkelit

Panduniassa on kaksi määrepartikkelia, di ja da. Ne eroavat toisistaan vain sanajärjestyksen osalta. Merkitykseltään ne ovat samoja.

Substantiivilausekke määritteenä

Kahdesta tai useammasta sanasta koostuvat adjektiivit käyttävät määrepartikkeleita.

rode rang di labi – ruusun väriset huulet
sama rang di yen – taivaan väriset silmät

Tai käänteisessä järjestyksessä:

labi de rode rang – huulet ruusun väriset
yen de sama rang – silmät taivaan siniset

Omistus

Omistusta ilmaistaan omistusparikkelilla su, joka vastaa suomen genetiivisijaa.

Maria su mama – Marian äiti
Maria su mama su dom – Marian äidin talo

Samaa partikkelia käytetään myös pronominien kanssa.

mi su dom – minun taloni
tu su dom – sinun talosi
da su dom – hänen talonsa
mimen su dom – meidän talomme
tumen su dom – teidän talonne
damen su dom – heidän talonsa

Tavan partikkelit

Tavan partikkeleilla puhuja voi ilmaista, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan. Monissa kielissä on jonkinlaisia tavan partikkeleita. Suomen kielessä sellaisia ovat sanat vain, kai ja toki.

Panduniassa tavan partikkeli määrittää seuraavaa sanaa tai, jos se on lauseen viimeisenä, se määrittää koko lausetta.

Partikkeli plus (myös) on hyvä esimerkki tavan partikkeleista, koska se toimii samalla tavalla kuin vastaava suomen sana.

da yam bir plus. = Hän juo olutta, myös.
da yam plus bir. = Hän juo myös olutta.
da plus yam bir. = Hän myös juo olutta.
plus da yam bir. = Myös hän juo olutta.

Partikkelit voivat määrittää mitä tahansa sanaa, mutta adjektiivit eivät voi määrittää esimerkiksi lukusanoja.