Lausetyyppejä

Huomiota ilmaiseva lause

Yksinkertaisin lausetyyppi on huomiolause. Se voi koostua vain yhdestä sanasta, johon puhuja haluaa kuulijan kiinnittävän huomiota.

mau! = Kissa!
shava! = Sataa!

Olotilaa ilmaiseva lause

Pronomini subjektina

Lauseissa on subjekti ja predikaatti. Kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa subjekti on substantiivi tai pronomini ja predikaatti on adjektiivi.

mi bon. = Minä olen hyvä.
ye nove. = Se on uusi.
ye Sara. = Hän on Sara.

Substantiivin ollessa subjektina, verbi si ('olla') tulee välttämättömäksi.

Sara si bon. – Sara on hyvä
seku si dai. – Kivet ovat isoja.
meza si nove. – Pöytä on uusi.

Kieltolauseessa käytetään sanaa no.

Myöntölause Kieltolause
mi bon. mi no bon.
Minä olen hyvä. Minä en ole hyvä.
ye nove. ye no nove.
Se on uusi. Se ei ole uusi.
ye Sara. ye no Sara.
Hän on Sara. Hän ei ole Sara.
Sara si bon. Sara no bon.
Sara on hyvä. Sara ei ole hyvä.

Myös kaksi persoonapronominia voidaan asettaa rinnakkain. Selkeyden vuoksi väliin voi panna sanan si (kyllä) myöntölauseessa.

mi si ye. = Minä olen se.
mi no tu. = Minä en ole sinä.

Adjektiivi subjektina

Kun subjektina on adjektiivi, sana si (kyllä) toimii olla-verbin korvikkeena myöntölauseessa. Kieltolauseessa käytetään sanaa no kuten edelläkin.

jovan si sundar. = Nuori on kaunista.
nove no lau. = Uusi ei ole vanha.
chanta si bon. – Laulaminen on hyvä.

Aktiivilauseet

Aktiivilauseissa predikaatina on verbi eli teonsana.

mi marche. – Minä kävelen.
mi fikir. – Minä ajattelen.

Subjektin ja predikaatin lisäksi lauseessa voi olla myös objekti, joka on teon kohde.

mi fikir tu. – Minä ajattelen sinua.
tu yam yo apel. – Sinä syös omenoita.
mimon dona ye yo pesa. – Me annamme hänelle rahaa.

Toisinaan yhden lauseen subjekti voi olla toisessa lauseessa objekti, vaikka verbi pysyy samana.

la fuku ya gan. – Vaatteet kuivuvat.
la sol ya gan la fuku. – Aurinko kuivaa vaatteita.

Apuverbejä fa ja be käytetään lauseenjäsenten roolien selkeyttämiseksi. fa tarkoittaa, että subjekti on tekijä, ja be tarkoittaa että subjekti on kokija tai tekemisen vastaanottaja.

mi fa salam mi su dosti. – Minä tervehdin ystävääni.
mi be salam mi su dosti. – Minua tervehtii minun ystäväni.
pa fa mi salam mi su dosti. – Isä panee minut tervehtimään ystävääni.

Saranarakenne

Kokonainen saranarakenne (SVOVO)

Saranarakenne on pandunian keskeisimpiä lauserakenteita. Lisäksi se toimii perustana muille rakenteille.

Saranarakenteessa ensimmäisen teonsanan kohde on samalla toisen teonsanan tekijä.

Saranarakenteessa sanajärjestys on :
subjekti – verbi 1 – objekti 1 – verbi 2 – objekti 2.

Objekti 1 on kahdessa roolissa. Se on yhtä aikaa sekä verbin 1 objekti että verbin 2 subjekti.

mi vol tu yam ba fito. = Minä haluan sinun syövän vihanneksia.

Edellisessä esimerkissä, lausekkeen mi vol objektina on tu. Samaan aikaan tu toimii subjektina lausekkeelle yam ba fito. Näin ollen tu on lauseessa saranana.

Verbiketju

Verbiketjussa on kaksi tai useampia teonsanoja peräkkäin. Kaikkien verbien subjekti on sama ja jälkimmäinen verbi on edellisen verbin kohteena.

  1. mi ga do dom. – Minä menen kotiin.
  2. mi bil ga do dom. – Minä voin mennä kotiin.
  3. mi vol bil ga do dom. – Minä haluan voida mennä kotiin.

Ketjun viimeinen verbi on pääverbi, ja sitä ennen olevan verbit ovat tavan apuverbejä.

tu vol yam yo fito. – Sinä haluat syödä kasviksia. (halu)
tu sel yam yo fito. – Sinun kannattaisi syödä kasviksia. (neuvo)
tu halal yam yo fito. – Sinä saat syödä kasviksia. (lupa)
tu bil yam yo fito. – Sinä voit syödä kasviksia. (mahdollisuus)
tu mus yam yo fito. – Sinun täytyy syödä kasviksia. (pakko)

Pronominin poisjättö

Pronominit voidaan jättää pois silloin kun ne ovat muuten tunnettuja tai arvattavissa. Tämä koskee erityisesti käskyjä ja pyyntöjä. Tällä tavalla lauseista voi tulla lyhyempiä.

Lyhyt saranarakenne (VOVO)

mi amir tu kai la mun. – Minä käsken sinua avaamaan oven.
amir tu kai la mun. – (Käsken) avaa ovi!

Short pivot structure (VVO)

mi ching tu lai do dom. – Minä pyydän sinua tulemaan kotiin.
ching lai do dom! – (Pyydän) tule kotiin!

Kysymyslauseet

Kyllä–vai–ei -kysymykset

Kyllä–vai–ei -kysymykset ovat kysymyksiä, joihin vastataan kyllä tai ei. Panduniassa helpoin tapa muodostaa tällainen kymysys on liittää väitelauseen loppuun kysyvä partikkeli he ('häh').

tu yam un piza. – Sinä syöt pitsaa. (väitelause)
tu yam un piza, he? – Syötkö sinä pitsaa? (kysymyslause)

Lauseen loppuun voi vaihtoehtoisesti liittää myös sanat no ('ei') tai ya ('kyllä') sen mukaan, kumpaa vastausta odotetaan.

tu yam un piza, no? – Ethän sinä syö pitsaa?
tu yam un piza, ya? – Sinä syöt pitsaa, eikö niin?

Kolmas tapa muodostaa kyllä–vai–ei -kysymys on ristiriitainen väitelause, jossa ikään kuin myönnetään ja kielletään tekeminen. Tämä on ns. A-no-A -rakennne.

tu yam no yam un piza? – Syötkö vai etkö syö pitsaa?
tu bil no bil yam un piza? – Voitko vai etkö voi syödä pitsaa?

Viimeinen tapa on painottaa kysymistä käyttämällä verbiä sual ('kysyä').

mi sual, tu yam un piza? – Minä kysyn, syötkö sinä pitsaa?
sual tu yam un piza? – (Kysyn) syötkö sinä pitsaa?

Kyllä–vai–ei -kysymyksiin vastaan joko ya ('kyllä') tai no ('ei').

tu vide mi, he? – Näetkö sinä minut?
ya. (mi ya vide tu.) – Yes. (I do see you.)
no. (mi no vide tu.) – En. (Minä en näe sinua.)

Kieltomuotoisiin kysymyksiin vastattaessa ya ja no tarkoittavat verbiä eivätkä koko kysymyslausetta.

tu no vide mi, he? – Etkö sinä näe minua
ya. (mi ya vide tu.) – Kyllä. (Minä kyllä näen sinut.)
no. (mi no vide tu.) – Ei. (Minä en näe sinua.)

Vaihtoehtokysymykset

Kysymykset, joissa tarjotaan vaihtoehtoja, loppuvat partikkeliin he tai alkavat verbillä sual merkkinä siitä, että vastausta odotetaan. Kysymykseen vastataan toistamalla valittu vaihtoehto.

tu yam un o du banana. – Sinä syöt yhden tai kaksi banaania. (väitelause)
tu yam un o du banana, he? – Syötko sinä yhden vai kaksi banaania? (kysymyslause)
un. – Yhden.

Avoimet kysymykset

Avoimilla kysymyksillä kysytään uutta tietoa. Panduniassa avoimissa kysymyksissä on aina kysymyssana ke ('mikä, mitä'). Sanajärjestys on yleensä sama kuin väitelauseissa.

piza si ke? – Mikä pitsa on?

Kysymyssanan voi myös siirtää lauseen alkuun painottamaan sen merkitystä. Yleensä sanajärjestys kuitenkin on sama kuin väitelauseissa.

ke she tu zai yam? – Mitä sinä olet syömässä?
tu zai yam ke she? – Sinä olet syömässä mitä?
ye lai na ke sata? – Mihin aikaan hän tulee?
tumon keka na ke jen su dom? – Kenen talossa te kävitte?


Konjunktiot

e – ja (yhdistää kaksi yhdenarvoista sanaa tai lauseketta)
o – tai, vai (yhdistää kaksi vaihtoehtoista sanaa tai lauseketta)
a – mutta (esittelee sanan tai lausekkeen, joka on edellä sanotun vastainen)
ki – että (esittelee lausekkeen joka on verbin subjektina tai objektina tai on lainattua puhetta)
do ki – jotta, sitä varten että
ze ki – koska, sen vuoksi että

mi suka mau e vaf. = Minä pidän kissoista ja koirista.
mi suka mau o vaf. = Minä pidän kissoista tai koirista.
mi suka mau a no vaf. = Minä pidän kissoista mutta en koirista.


Partikkelit

Myöntäminen ja kieltäminen

Myöntäminen

Lauseet ovat lähtökohtaisesti myöntäviä.

mi si shefe. = Minä olen pomo.
ye si nove meza. = Se on uusi pöytä.

Myöntämistä voi painottaa sanalla ya ('kyllä').

mi ya si shefe. – Minä kyllä olen pomo.
ye ya si nove meza. – Se kyllä on uusi pöytä.

Kieltäminen

Edellisen kaltaiset lauseet kielletään sanalla no.

ye no si shefe. = Minä en ole pomo.
ye no si nove meza. = Tämä ei ole uusi pöytä.

Sanaa no käytetään myös toisten sanojen kieltämiseen. Se vaikuttaa aina vain seuraavaan sanaan.

mi vide tu. = Minä näen sinut.
mi no vide tu. = Minä en näe sinua.
mi vide no tu a yemon. = Minä näen, en sinua, vaan heidät.

mi ching tu safa la kamar. – Minä pyydän sinua siivoamaan huoneen.
mi no ching tu safa la kamar. – Minä en pyydä sinua siivoamaan huonetta.
mi ching tu no safa la kamar. – Minä pyydän sinua olemaan siivoamatta huonetta.

Määrepartikkelit

Panduniassa on kaksi määrepartikkelia, di ja da. Ne eroavat toisistaan vain sanajärjestyksen osalta. Merkitykseltään ne ovat samoja.

Substantiivilausekke määritteenä

Kahdesta tai useammasta sanasta koostuvat adjektiivit käyttävät määrepartikkeleita.

rode rang di labi – ruusun väriset huulet
sama rang di yen – taivaan väriset silmät

Tai käänteisessä järjestyksessä:

labi da rode rang – huulet ruusun väriset
yen da sama rang – silmät taivaan siniset

Omistus

Omistusta ilmaistaan omistusparikkelilla su, joka vastaa suomen genetiivisijaa.

Maria su mama – Marian äiti
Maria su mama su dom – Marian äidin talo

Samaa partikkelia käytetään myös pronominien kanssa.

mi su dom – minun taloni
tu su dom – sinun talosi
ye su dom – hänen talonsa
mimon su dom – meidän talomme
tumon su dom – teidän talonne
yemon su dom – heidän talonsa

Tavan partikkelit

Tavan partikkeleilla puhuja voi ilmaista, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan. Monissa kielissä on jonkinlaisia tavan partikkeleita. Suomen kielessä sellaisia ovat sanat vain, kai ja toki.

Panduniassa tavan partikkeli määrittää seuraavaa sanaa tai, jos se on lauseen viimeisenä, se määrittää koko lausetta.

Partikkeli plus (myös) on hyvä esimerkki tavan partikkeleista, koska se toimii samalla tavalla kuin vastaava suomen sana.

ye yam bir plus. = Hän juo olutta, myös.
ye yam plus bir. = Hän juo myös olutta.
ye plus yam bir. = Hän myös juo olutta.
plus ye yam bir. = Myös hän juo olutta.

Partikkelit voivat määrittää mitä tahansa sanaa, mutta adjektiivit eivät voi määrittää esimerkiksi lukusanoja.