Pandunian kielioppia

1. Yleiskatsaus

1.1. Johdanto

Tämä kielioppi käsittelee pandunian sanaluokkia ja sanajärjestystä. Se on tarkoitettu oppimisen tueksi, mutta parhaiten kielen oppii opettelemalla fraaseja ja keskusteluja.

Opittava on kieli on sitä vaikeampi mitä enemmän siinä on sellaisia piirteitä, jotka ovat kielen oppijalle vieraita. Oppijalle vaikeuksia aiheuttavat mm. epäsäännöllinen kirjoitus, taivutussijat, aikamuodot, toonit, substantiivin ja adjektiivin yhteistaivutus, kunnioitusmuodot, vokaaliharmonia ja kieliopillinen suku.

Pandunian oppiminen ei ole vaikeaa. Siinä ei ole ainoatakaan edellä luetelluista hankaluuksista, vaan sen sijaan sen kielioppi on helppo ja säännöllinen, sen sanasto on suhteellisen yksinkertainen, ja sitä kirjoitetaan äänteenmukaisesti.

1.2. Sanaluokat

Sanaluokka on joukko sanoja, joilla on samanlaiset (taivutus)muodot ja joita käytetään lauseissa samalla tavalla. Panduniassa sanat koostuvat vartalosta ja loppuvokaalista, joka osoittaa sanan sanaluokan. Esimerkiksi suurin osa sanoista, joiden loppuna on -a, ovat verbejä.

Sanaluokkien yliluokkia ovat sisältösanat ja funktiosanat. Sisältösanojen tehtävä on viitata kielen ulkopuolisiin asioihin, joista puhuttaviin. Niillä sanotaan suurin osa tiedosta. Funktiosanoilla on kielessä lähinnä kieliopillinen tai keskustelun kulkuun liittyvä tehtävä. Ne ylläpitävät lauseiden rakennetta, mutta ne eivät useinkaan tarkoita mitään. Esimerkiksi sana "että" on funktiosana.

Panduniassa sisältösanoihin kuuluvat substantiivit, verbit ja määritteet; ja funktiosanoihin kuuluvat pronominit, tarkenteet, konjunktiot ja suhdesanat.

Loppuvokaalit osoittavat sisältösanojen luokat seuraavasti:

(Selitämme myöhemmin, mitä myötäpäiväinen ja vastapäiväinen tarkoittavat tässä yhteydessä.)

Esimerkiksi, sanavartalosta log- saadaan substantiivi loge (puhe), adjektiivi logi (puhuttu tai suullinen), myötäpäiväinen verbi (le) loga ((se) puhuu), ja vastapäiväinen verbi (le) logu (sitä puhutaan).

Samoja loppuvokaaleita käytetään myös funktiosanoissa, ja ne osoittavat seuraavia sanaluokkia:

Esimerkiksi sanavartalosta m- johdetaan pronomini me (minä) ja tarkenne mi (minun).

Perusluvuilla ei ole loppuvokaalia.

Erisnimet ovat riippumattomia pandunian loppuvokaalikäytännöstä ja ne voivat päättyä mihin tahansa kirjaimeen. Esimerkiksi nimi Mari voi olla mari myös panduniaksi, ja se toimii substantiivina toisin kuin loppuvokaalista voisi päätellä. Luonnollisesti tämä saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Sen vuoksi on suositeltavaa että nimet mukautetaan pandunian rakenteen mukaisiksi tai niiden kanssa käytetään kunnioittavaa loppuliitettä san, esim. mari-san.

1.3. Perussäännöt

  1. Kaikki sanat luetaan äänteenmukaisesti. Kaikki sanat voidaan kirjoittaa pienillä kirjaimilla.
  2. Sanan painollinen tavu on ennen viimeistä konsonanttia.
  3. Sanat koostuvat vartalosta ja yhdestä tai useammasta liitteestä. Viimeinen liite on loppuvokaali, joka osoittaa sanan sanaluokan.
  4. Määritteet loppuvat -i:hin, esim. novi = uusi.
  5. Myötäpäiväiset verbit loppuvat -a:han, esim. me loga = Minä puhun.
  6. Vastapäiväiset verbit loppuvat -u:hun, esim. le logu = Sitä puhutaan.
  7. Substantiivien lopussa on -e, -ia tai ei mitään.
  8. Substantiivit ovat taipumattomia. Panduniassa ei ole yksikköä eikä monikkoa, sijamuotoja eikä kieliopillista sukua.
  9. Adjektiivit ja adverbit ovat muodoltaan samanlaisia. Niitä sanotaan yhteisesti määritteiksi. Ajektiivimääritteen paikka on ennen substantiivia ja adverbimääritteen ennen verbiä. Kaikki määritteet, lukuun ottamatta muutamaa yleisintä sanaa, loppuvat kirjaimeen -i.
    • esim. 1. rapidi loge = Nopea puhe.
    • esim. 2. te rapido loga. = Sinä nopeasti puhut.
  10. Aktiivisen lauseen sanajärjestys on subjekti-verbi-objekti. Tällöin verbin pääte on -a.
    • esim. me penta meze. = Minä maalaan pöytiä.
  11. Passiivisessa lauseessa on vain subjekti ja verbi. Tällöin verbin pääte on -u.
    • esim. meze pentu. = Pöytä maalataan.
  12. Aktiivisen verbin objekti voi toimia seuraavan verbin subjektina. Tämä on ns. saranarakenne.
    • esim. me pliza te dona pese. = Minä pyydän sinua antamaan rahaa.
  13. Pronominit voi jättää pois, kun ne ovat ilmiselviä tai muuten tarpeettomia.
    • me eska te baxa pandunia?eska te baxa pandunia? = Puhutko sinä panduniaa?
    • me pliza te loga ming.pliza loga ming. = Pyydän, puhu selvästi.
  14. Yhdyssanat muodostetaan asettamalla kaksi tai useampia sanavartaloita peräkkäin. Sanojen välissä välissä on yhdysvokaali -o-. Viimeinen sana on merkittävin ja se myös määrää sanan sanaluokan.
    • esim. poste (posti) + sanduke (laatikko) → postosanduke (postilaatikko)

2. Substantiivit

2.1. Taipumattomia

Asiansanat nimeävät esineitä ja asioita. Panduniassa niihin ei sisälly lukumäärä, joten erillisiä yksikkö- ja monikkomuotoja ei ole.

petre = kivi tai kiviä
meze = pöytä tai pöytiä
kurse = tuoli tai tuoleja
suy = vesi, vettä

Usein lukumäärä tiedetään, koska se on aikaisemmin mainittu samassa asiayhteydessä tai koska se on yleisessä tiedossa. Esimerkiksi sanalla sol tarkoittaa yleensä aurinkokuntamme ainoaa aurinkoa ja lun maapallon ainoaa kuuta.

2.2. Luku

Substantiiveilla on sama muoto yksikössä ja monikossa.

Substantiivin toistaminen on helppo tapa ilmaista monikkoa.

petre petre = kiviä, paljon kiviä
xinge xinge = tähtiä, paljon tähtiä

2.3. Suku

Panduniassa ei ole kieliopillista sukua (eli maskuliinia, feminiiniä tai neutria).

Tietyillä sanoilla on luonnollinen suku. Esimerkiksi fem (nainen) on feminiini ja man (mies) on maskuliini.

2.4. Yhdyssanat

Kaksi tai useampia sanoja voidaan liittää yhdyssanaksi käyttämällä sanavartaloiden välissä yhdysvokaalia -o-. Mikäli jälkimmäinen sana alkaa vokaalilla, yhdysvokaalia ei käytetä.

Yhdyssanan viimeinen sana on tärkein ja se määrää koko yhdyssanan sanaluokan. Sitä ennen tulevat sana ainoastaan muokkaavat pääsanan merkitystä.

solonur = auringon valo
lunonur = kuun valo
lunopetre = kuukivi


3. Määritteet

Määrite on sana, joka muokkaa tai tarkentaa toisen sanan merkitystä, esim. hyvä, huono, nopea.

3.1. Substantiivin määrite

Adjektiivi eli laatusana on sana, joka muokkaa substantiivin merkitystä. Panduniassa adjektiivit ovat yleensä pääsanaa ennen.

novi gare – uusi auto
rapidi gare – nopea auto
day meze = iso pöytä
gaw meze = korkea pöytä
bon kurse = hyvä tuoli

Adjektiivi voi olla myös substantiivin jälkeen. Monesti tällainen rakenne on luettavissa kokonaisena virkkeenä, jossa ei ole käytetty olla-verbiä.

gare novi. – Auto on uusi.
bagre rapidi. – Tiikeri on nopea.

Luonnollisesti laatusanoja voi olla asiansanan kummallakin puolella.

novi gare rapidi. = Uusi auto on nopea.

3.3 Verbin määrite

Adverbi määrittää teonsanaa, adjektiivia tai toista adverbia.

Tavan adverbit ovat verbin vieressä tai lauseen lopussa.

me bono sona. = Minä hyvin nukun.
me sona bono. = Minä nukun hyvin.
te baxa pandunia bono. = Sinä puhut panduniaa hyvin.

3.4 Määritteen määrite

Määrite voi määritellä myös toista määritettä. Esimerkiksi day (suuri) ja lil (pieni) voivat toimia adverbeina.

day ren = iso henkilö
lil ren = pieni henkilö
sundari ren = kaunis henkilö

dayo sundari ren = suuresti (eli hyvin) kaunis henkilö
lilo sundari ren = pienesti (eli vähän) kaunis henkilö

Kun halutaan käyttää kahta määritettä erikseen, niiden väliin ei tarvitse panna sanaa e (ja).

lili sundari ren = pieni, kaunis henkilö

3.5. Vertailu

Sekä adjektiiveja että adverbeja voi verrata.

Pikkusana ko suhteuttaa vertailevan adverbin vertailtavaan asiaan.

me si max bon ko te. = Minä olen parempi kuin sinä.
te loga samo bono ko me. = Sinä puhut yhtä hyvin kuin minä.

3.6. Määritteen pääte

Määritteen tunnus on -i. Tätä päätettä käytetään aina, kun adjektiivi on johdettu verbiä tai substantiivia tarkoittavasta sanavartalosta. Esim. logi puhuttu, suki tyytyväinen, kitabi kirjallinen.

Päätettä ei käytetä eräiden sellaisten sanavartaloiden kanssa, jotka ilmaisevat laatua ja jotka päättyvät helposti äännettävään konsonanttiin. Esim. bon (hyvä), day (suuri), lil (pieni).


4. Lukusanat

Määrää ilmoittava lukusana tulee ennen laatusanaa ja asiansanaa.

un xing = yksi tähti
dul xing = kaksi tähteä
tin xing = kolme tähteä
xaw xing = vähän tähtiä
multi xing = paljon tähtiä

un day kurse = yksi iso tuoli
dul day kurse = kaksi isoa tuolia
tin bon kurse = kolme hyvää tuolia

Järjestysluvut ovat tavallisia lukusanoja, jotka vain asetetaan asiansanan perään.

fen un. = Ensimmäinen osa. fen dul. = Toinen osa. fen tin. = Kolmas osa.

Perusluvut ovat:

Suuremmat luvut muodostetaan yksinkertaisesti asettamalla luku toisensa perään – ihan samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan matematiikan universaalilla kielellä.

999:tä suuremmat luvut käyttävät kansainvälisen SI-järjestelmän sanastoa. Siis esimerkiksi kilo tarkoittaa tuhatkertaisuutta.

5. Pronominit

5.1. Persoonapronominit

me – minä
te – sinä
le – hän, se
mome – me
tote – te
lole – he

Persoonapronominit korvaavat kokonaisia lausekkeita.

un jovani boy sa dome. le duga buke.Yksi nuori poika on kotona. Hän lukee kirjaa.

5.2. Refleksiivipronomini

ze = itse

Refleksiivipronominia ze käytetään sellaisenaan kaikissa persoonissa.

me vida ze = Minä näen itseni. le vida ze = Hän näkee itsensä. mome vida ze. = Me näemme itsemme.

Sen omistusmuoto on zi.

le vida zi muke sa mirer. = Hän näkee kasvonsa peilissä.

5.3. Osoittava pronomini

Osoittava pronomini on:

ye – tämä, nämä
we – tuo, nuo

me wana ye. – Minä haluan tämän.
le wana we. – Hän haluaa tuon.

I-päätteistä muotoa käytetään substantiivin edellä eli kun osoittava pronomini on adjektiivin kaltainen.

yi maw – tämä kissa
wi maw – tuo kissa

5.4. Kysymyspronominit

ke on yleiskäyttöinen kysymyspronomini. Se vastaa suomen sanoja mikä ja kuka.

ke? = Mikä?

Adjektiivimuotoa ki käytetään kysymään mikä tai kumpi. ki xey? = Mikä esine? ki ren? = Kuka? (Mikä henkilö?)
ki zaman? = Milloin? (Mikä hetki?) ki yang? = Miten? (Mikä tapa?)


6. Verbit

6.1. Yleistä

Verbi tarkoittaa tekemistä tai tapahtumista, esim. syödä, puhua, katsoa, ajatella.

Panduniassa verbejä on kahta lajia: a-päätteisiä verbejä ja u-päätteisiä verbejä. Pääte ratkaisee sanajärjestyksen lauseenosien eli subjektin ja objektin suhteen.

6.2. A-päätteiset verbit

A-päätteiset verbit seuraavat tätä kolmiomaista kaavaa.

  V
 ↗ ↘
S ← O

6.2.1. SVO-järjestys

Panduniassa yleisin sanajärjestys on subjekti-verbi-objekti eli SVO. Tässä sanajärjestyksessä siis subjekti tulee ensin, sitten verbi ja viimeisenä objekti.

subjekti-verbi-objekti

  V
 ↗ ↘
S   O

Esimerkkejä:
me vida lole. = Minä näen heidät.
te beka pang. = Sinä leivot leipää.

6.2.2. OSV-järjestys

Kolmion toinen sanajärjestys on OSV. Se on yleinen kysymyslauseissa ja sivulauseissa.

objekti-subjekti-verbi

  V
 ↗ 
S ← O

Esimerkkejä:
ke te vida? = Mitä sinä näet?
me niama pang, jo te beka. = Minä syön leipää jonka sinä leivoit.

6.2.3. VOS-järjestys

Kolmion kolmas sanajärjestys on VOS, jota käytetään harvoin.

verbi-objekti-subjekti

  V
   ↘
S ← O

Esimerkkejä:
niama pang me. = Syön leipää minä.
vida me te. = Näet minut sinä.

6.3. U-päätteiset verbit

U-päätteiset verbit seuraavat tätä kolmiomaista kaavaa.

  V
 ↗ ↘
O ← S

6.3.1. SOV-järjestys

SOV on usein käytetty vaihtoehto SVO-järjestykselle.

subjekti-objekti-verbi

  V
 ↗ 
O ← S

Esimerkkejä:
me lole vidu. = Minä heidät näen.
te pang beku. = Sinä leipää leivot.

6.3.2. OVS-järjestys

OVS on yleinen "passiivissa" lauseissa.

objekti-verbi-subjekti

  V
 ↗ ↘
O   S

Esimerkkejä:
pang beku te. = Leipää leivot sinä.
pang beku. = Leipää leivotaan.
te vidu me. = Sinut näen minä.
te vidu. = Sinut nähdään.

6.3.3. VSO-järjestys

VSO-järjestys on harvinainen mutta mahdollinen.

verbi-subjekti-objekti

  V
   ↘
O ← S

6.3. Passiivilauseet

Passiivilausekkeessa on vain objekti ja verbi, mutta subjektia ei mainita.

me vidu. = Minut nähdään.
pang beku. = Leipää leivotaan.
kupe kaputu. = Kuppi särkyy. (Kuppi särjetään.)

6.4. Verbin päätteet

Kaikkien verbien päätteenä on -a tai -u.


7. Lausetyyppejä

7.1. Huomiota ilmaiseva lause

Yksinkertaisin lausetyyppi on huomiolause. Se voi koostua vain yhdestä sanasta, johon kuulijan huomio on tarkoitus siirtää.

maw! = Kissa!
barxa! = Sataa!

7.2. Olotilaa ilmaiseva lause

7.2.1. Pronomini subjektina

Lauseissa on subjekti ja predikaatti. Kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa subjekti on asiansana tai pronomini ja predikaatti on adjektiivi.

me bon. = Minä olen hyvä.
le novi. = Se on uusi.
le sarah. = Hän on Sara.

Kieltolauseessa käytetään sanaa no.

me no bon. = Minä en ole hyvä.
le no novi. = Se ei ole uusi.
le no sarah. = Hän ei ole Sara.

Myös kaksi persoonapronominia voidaan asettaa rinnakkain. Selkeyden vuoksi väliin voi panna sanan si (kyllä) myöntölauseessa.

me si le. = Minä olen se.
me no te. = Minä en ole sinä.

7.2.2. Substantiivi subjektina

Samoin kuin edellä.

sarah (si) bon. = Sara on hyvä.
petre (si) day. = Kivi on suuri.
meze si novi. = Pöytä on uusi.
meze no law. = Pöytä ei ole vanha.

7.2.3. Adjektiivi subjektina

Kun subjektina on adjektiivi, sana si (kyllä) toimii olla-verbin korvikkeena myöntölauseessa. Kieltolauseessa käytetään sanaa no kuten edelläkin.

jowan si sundar. = Nuori on kaunista.
novi no law. = Uusi ei ole vanha.

7.2.4. Olla-verbi

Panduniassa ei käytetän suomen kielen kaltaista olla-verbiä.

7.3. Aktiivilauseet

Aktiivilauseissa predikaatin pääsana on verbi eli teonsana. Panduniassa verbit on helppo tunnistaa, koska useimpien pääte -a tai -u.

A-päätteistä verbiä käyttävän aktiivilauseen sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (SVO).

me niama aple. = Minä syön omenoita.
me auda musike. = Minä kuuntelen musiikkia.
me vida te. = Minä näen sinut.

U-pääteistä verbiä käytettäessä sanajärjestys on subjekti–objekti–verbi (SOV). Se sopii parhaiten käytettäväksi vain lyhyissä lauseissa.

me aple nyamu. = Minä omenoita syön.

SOV ja SVO ovat maailman kielten yleisimmät sanajärjestykset. SOV-järjestystä käytetään mm. hindissä, urdussa, tamilissa, turkissa, japanissa ja koreassa. SVO on yleisin mm. englannissa, espanjassa, yleiskiinassa, indonesiassa ja modernissa arabian kielessä.

7.4. Passiivilauseet

7.4.1. OV-sanajärjestys

Passiivilauseessa tilanne nähdään teon kohteen tai kokijan kannalta. Lauseessa on siis vain objekti ja verbi. Normaalisti passiivissa käytetään sanajärjestystä objekti–verbi (VO), jolloin verbin pääte on -u.

te vidu. = Sinut nähdään.
musike audu. = Musiikkia kuullaan.
pang beku. = Leipää leivotaan.

Passiivilauseessa teon kohde on tekijää tärkeämpi, joten se on ensimmäisenä. Kohde on passiivinen toimija, joka käy läpi predikaatin ilmaiseman teon.

Tekijä voidaan mainita verbin jälkeen preposition ya kanssa tai ilman.

te vidu me. = Sinut näen minä.
te vidu du me. = Sinut nähdään minun toimesta.

7.4.2. OV-sanajärjestys

Kun käytetään sanajärjestä verbi–objekti (VO), huomion kohteena on teko.

vida te. = Nähdään sinut.
auda musike. = Kuunnellaan musiikkia.
beka pang. = Leivotaan leipää.

7.5. Kaikki sanajärjestykset

Mahdollisia sanajärjestyksiä on kaikkiaan kuusi. Panduniassa ne ovat mahdollisia kahden verbipäätteen ansiosta, joilla lauseenosien eli subjektin ja objektin paikka valitaan.

Eri sanajärjestysten avulla voidaan keskittää huomio eri lauseenosiin: subjektiin, objektiin tai verbiin. Tärkeimpänä pidetty sana on lauseessa ensimmäisenä.

1. Kun verbin päätteenä on -a
    - objekti–subjekti–verbi (OSV) : musike me auda.           : Musiikkia minä kuuntelen.
    - subjekti–verbi–objekti (SVO) :        me auda musike.    : Minä kuuntelen musiikkia.
    - verbi–objekti–subjekti (VOS) :           auda musike me. : Kuuntelen musiikkia minä.
2. Kun verbin päätteenä on -u
    - subjekti-objekti-verbi (SOV) : me musike audu.           : Minä musiikkia kuuntelen.
    - objekti-verbi-subjekti (OVS) :    musike audu me.        : Musiikkia kuuntelen minä.
    - verbi-subjekti-objekti (VSO) :           audu me musike. : Kuuntelen minä musiikkia.

Verbistä kauimmaisena oleva lauseenosa voidaan jättää pois. Esimerkiksi musike me auda (OSV) voidaan karsia muotoon me auda (SV). Samaten me musike audu (SOV) voidaan karsia muotoon musike audu (OV).

Pandunian tavallisimmat sanajärjestykset ovat SVO, SOV ja OSV. Muita sanajärjestyksiä esiintyy lähinnä runoudessa ja muussa kirjallisuudessa.

7.6. Saranarakenne

7.6.1. Kokonainen saranarakenne (SVOVO)

Saranarakenne on pandunian keskeisimpiä lauserakenteita. Lisäksi se toimii perustana muille rakenteille.

Saranarakenteessa ensimmäisen teonsanan kohde on samalla toisen teonsanan tekijä.

Saranarakenteessa sanajärjestys on :
subjekti – verbi 1 – objekti 1 – verbi 2 – objekti 2.

Objekti 1 on kahdessa roolissa. Se on yhtä aikaa sekä verbin 1 objekti että verbin 2 subjekti.

me wana te niama sabze. = Minä haluan sinun syövän vihanneksia.

Edellisessä esimerkissä, lausekkeen me wol objektina on te. Samaan aikaan te toimii subjektina lausekkeelle niama sabze. Näin ollen te on lauseen sarana.

7.7. Verbiketju

Verbiketjussa on kaksi tai useampia teonsanoja peräkkäin. Kaikkien verbien subjekti on sama ja jälkimmäinen verbi on edellisen verbin kohteena.

  1. me gowa dome. = Minä menen kotiin.
  2. me abla gowa dome. = Minä voin mennä kotiin.
  3. me wana abla gowa dome. = Me haluan voida mennä kotiin.

Samannäköinen rakenne syntyy myös, kun yhdistetään passiivinen verbilauseke ja aktiivinen verbilauseke.

me bixu gowa dome. = Minun on pakko mennä kotiin.
me xudu gowa dome. = Minun pitäisi mennä kotiin.

7.8. Pronominin poisjättö

Pronominit voidaan jättää pois silloin kun ne ovat muuten tunnettuja tai arvattavissa. Tämä koskee erityisesti käskyjä ja pyyntöjä. Tällä tavalla lauseet voivat olla lyhyempiä.

7.8.1. Lyhyt saranarakenne (VOVO)

me eska te baxa pandunia. = Minä kysyn, sinä puhutko panduniaa.
eska te baxa pandunia? = Puhutko sinä panduniaa?

Tällainen "karsittu" saranarakenne on panduniassa yleinen tapa muodostaa lauseita, joissa puhuja kertoo, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan.

me xina le gowa dome. = Minä luulen, että hän menee kotiin.
xina le gowa dome. = Kai hän menee kotiin.
me xaka le gowa dome. = Minä epäilen, että hän menee kotiin.
xaka le gowa dome. = Tokko hän menee kotiin.

7.8.2. Lyhyt saranarakenne (VVO)

Toisessa saranarakenteen muunnelmassa jätetään pois myös saranana toimiva pronomini, joka selvästi viittaa kuulijaan.

me pliza te laya dome. = Minä pyydän sinua tulemaan kotiin.
pliza laya dome! = Pyydän, tule kotiin!


8. Konjunktiot

8.1. Peruskonjunktiot

  1. e ja (yhdistää kaksi yhdenarvoista sanaa tai lauseketta)
  2. o tai, vai (yhdistää kaksi vaihtoehtoista sanaa tai lauseketta)
  3. a mutta (esittelee sanan tai lausekkeen, joka on edellä sanotun vastainen)

me suku maw e waf. = Minä pidän kissoista ja koirista.
me suku maw o waf. = Minä pidän kissoista tai koirista.
me suku maw a no waf. = Minä pidän kissoista mutta en koirista.


9. Partikkelit

9.1. Myöntäminen ja kieltäminen

9.1.1. Myöntäminen

Partikkeli si on myöntävä ja no on kieltävä. si myöntää jonkin asian olemassaolon, kun taas no kieltää sen. Tästä seuraa, että si tarkoitta olemista ja no** tarkoittaa olemisen puutetta.

Lauseet ovat lähtökohtaisesti myöntäviä, joten sanaa si ei yleensä tarvita. Kuitenkin se on hyödyllinen tilaa ilmaisevissa lauseissa, joissa se erottaa subjektin predikaatista.

me si ren. = Minä olen henkilö.
le si novi meze. = Tämä on uusi pöytä.

9.1.2. Kieltäminen

Edellisen kaltaiset lauseet kielletään sanalla no.

me no ren. = Minä en ole henkilö.
le no novi meze. = Tämä ei ole uusi pöytä.

Sanaa no käytetään myös toisten sanojen kieltämiseen. Se vaikuttaa vain seuraavaan sanaan.

me vida te. = Minä näen sinut.
me no vida te. = Minä en näe sinua.
me vida no te a lole. = Minä näen, en sinua, vaan heidät.

Partikkelit si ja no vastaavat myös kysymyksiin.

eska te vida me? = Näetkö sinä minut?
si. (me si vida te.) = Kyllä. (Minä näen sinut.)
no. (me no vida te.) = En. (Minä en näe sinua.)

Kieltomuotoisiin kysymyksiin vastattaessa si ja no koskevat verbiä eivätkö koko kysymyslausetta.

eska te no vida me? = Etkö sinä näe minua
si. (me si vida te.) = Kyllä. (Minä kyllä näen sinut.)
no. (me no vida te.) = Ei. (Minä en näe sinua.)

9.2. Määrepartikkelit

Panduniassa on kaksi määrepartikkelia, yu ja ya. Ne eroavat toisistaan vain sanajärjestyksen osalta. Merkitykseltään ne ovat samoja.

Määrepartikkeleilla ilmaistaan mm. omistusta. Sanaa yu käytetään siten, että ensin on määrite, keskimmäisenä yu ja viimeisenä pääsana. Sanaa ya käytetään päinvastaisessa järjestyksessä: ensin on pääsana, keskimmäisenä ya ja viimeisenä määrite. Määrepartikkeli muuttaa minkä tahansa sanan tai lausekkeen määreeksi. Siten myös asiansanoista ja teonsanoista voi tehdä määreitä.

9.2.1. Omistus

Määrepartikkeleita käytetään omistuksen ilmaisemisessa.

yu vastaa suomen genetiivimuotoa.

maria da mame = Marian äiti
me da dome = minun talo
me da pape da dome = minun isän talo

ya on sama mutta käänteisessä sanajärjestyksessä.

mame du maria = äiti Marian
dome du me = talo minun
dome du pape du me = talo isän minun

9.2.2. Adjektiivimääreet

Määrepartikkeleilla muodostetaan myös adjektiivimääreitä, jotka kuvailevat pääsanaansa. Partikkeli näyttää, kummassa päässä pääsana sijaitsee.

Normaalisti adjektiivi on substantiivia ennen, mutta se voi olla substantiivin jälkeen partikkelin ya avulla.

novi dome = uusi talo
dome du novi = talo uusi

Kahdesta tai useammasta sanasta koostuvat adjektiivit käyttävät määrepartikkeleita.

roze rang da labe = ruusun väriset huulet
saman rang da yen = taivaan väriset silmät

Tai käänteisessä järjestyksessä:

labe du roze rang = huulet ruusun väriset
yen du saman rang = silmät taivaan siniset

9.2.3. Määrelause

Määrepartikkelien avulla kokonaisista lauseista voi tehdä määreitä.

Siinä tapauksessa ya vastaa suomen relatiivipronominia joka.

le si man ya me vida. = Hän on mies, jonka minä näin.

Käänteisen järjestys muistuttaa suomen kielessä yleistä rakennetta.

le si me vida yu man. = Hän on minun näkemä mies.

Jos määrelauseessa on kohde mutta ei tekijää, päälauseen asiansana toimii määrelauseen tekijänä.

me vida man ya niama aple. = Minä näen miehen, joka syö omenoita.
me vida aple nyamu yu man. = Minä näen omenia syövän miehen.

9.3. Tavan partikkelit

Tavan partikkeleilla puhuja voi ilmaista, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan. Monissa kielissä on jonkinlaisia tavan partikkeleita. Suomen kielessä sellaisia ovat sanat vain, kai ja toki.

Panduniassa tavan partikkeli määrittää seuraavaa sanaa tai, jos se on lauseen viimeisenä, se määrittää koko lausetta.

Partikkeli plus (myös) on hyvä esimerkki tavan partikkeleista, koska se toimii samalla tavalla kuin vastaava suomen sana.

le niama bir plus. = Hän juo olutta, myös.
le niama plus bir. = Hän juo myös olutta.
le plus niama bir. = Hän myös juo olutta.
plus le niama bir. = Myös hän juo olutta.

Partikkelit voivat määrittää mitä tahansa sanaa, mutta adjektiivit eivät voi määrittää esimerkiksi lukusanoja.


10. Prepositiot

10.1. Ajan ja paikan prepositiot

Panduniassa on kolme aikaa ja paikkaa ilmaisevaa prepositiota.

  1. sa = paikka tai ajanhetki yleensä: -ssa, -lla, luona
  2. du = lähtöpaikka tai -aika: -sta, -lta, luota, lähtien
  3. pa = määräpaikka tai -aika: -Vn, -lle, luokse, asti

Prepositioita ei tarvitse käyttää aina. Monesti teonsana kertoo tarpeeksi.

me laya dome. = Minä tulen kotiin.
te sida kurse. = Sinä istut tuolia (tuolilla).
le lala sofa'. = Hän makaa sohvaa (sohvalla).
fix nata daria. = Kalat uivat vettä (vedessä).
jenger marca daw. = Soturit kävelevät tietä (tiellä).

Prepositio aloittaa prepositiolausekkeen. Yksinkertaisissa tapauksissa pronomini tai substantiivi täydentää preposition.

me sa hotel. = Minä (olen) hotellissa.
me sona sa hotel. = Minä nukun hotellissa.
me sona ya xam pa subá. = Minä nukun illasta aamuun.
me safara ya london pa paris. = Minä matkustan Lontoosta Pariisiin.

Myös toinen lause voi toimia preposition täydennyksenä. Silloin kyseessä on ajan ilmaus.

me denga ya te enda. = Minä odotan sinun lähdöstä lähtien.
me denga pa te laya dome. = Minä odotan siihen asti, kun tulet kotiin.
me denga sa te sona. = Minä odotan kun sinä nukut.

10.1.2. sa

sa on monikäyttöinen prepositio. Sen perusmerkitys on "kanssa", mutta se kattaa myös paljon muita merkityksiä.

me stasa sa dome.
Minä seison talon luona.

me loga sa pandunia.
Minä puhun panduniaksi.

me loga sa doste sa pandunia sa fon.
Minä puhun ystävien kanssa panduniaa puhelimessa.

10.1.3. Verbit preposition asemassa

Monesti verbit täyttävät saman aseman kuin sijamuodot, prepositiot ja postpositiot suomessa.

me kata pang. = Minä leikkaan leipää.
me kata pang, uza caku. = Minä leikkaan leipää, veistä käyttäen. (Minä leikkaan leipää veitsellä.)

me denga dura dul hor. = Minä odotan, kaksi tuntia kestäen. (Minä odotan kahden tunnin ajan.)

Tässä on joitakin verbejä, joita voi käyttää prepositioiden asemasta:

bada = seurata; perässä, jälkeen
dura = kestää, viedä, kuluttaa aikaa; aikana, kuluessa
jungu = olla keskellä; keskellä, joukossa
loka = sijaita; -ssa, -lla
sirka = ympäröidä; ympärillä
supra = ylittää; -lla, päällä, yllä

10.1.4. Verbi ilman prepositiota

Panduniassa prepositioita käytetään vähemmän kuin suomessa ja englannissa. Monesti lauseen pääverbi ilmaisee asian jo riittävän tarkasti.

me laya dome. = Minä tulen kotiin.
te sida kurse. = Sinä istut tuolia (tuolilla).
le lala sofa'. = Hän makaa sohvaa (sohvalla).
fix nata daria. = Kalat uivat merta (meressä).
jenger marca daw. = Sotilaat marssivat tietä (tiellä).

10.2. Vertailun prepositio

Prepositio ko ilmaisee tapaa. Se vastaa suomen sanoja kuin ja kuten.

me jana pandunia ko gur. = Minä osaan panduniaa kuin/kuten mestari.

ko muodostaa vertailusuhteen verbin tai adjektiivin ja vertailtavan asian kesken. Edellisessä esimerkissä jana (osata) on verbi ja gur (mestari) on vertailukohta.

Sanaa ko käytetään myös adjektiivien vertailemisessa.

bace si min day ko pape. = Lapsi on pienempi kuin isä.
law pape si sam day ko pape. = Isoisä on yhtä iso kuin isä.

ko suhteuttaa vertailevia adverbeja – max (enemmän), min (vähemmän) ja sam (yhtä) – vertailtavaan asiaan, joka oli ylläolevissa esimerkeissä pape (isä).


Sanaluokkien arvojärjestys

Puhuttu kieli on äänteiden virtaa, joka koostuu sanoista. Pandunian tapauksessa kirjoitettu kieli on kirjainten virtaa vasemmalta oikealle, joka koostuu kirjoitetuista sanoista. Jokainen lause tai muu ilmaus on siis yhden tai useamman sanan muodostama ketju. Ketjun sanat eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia, vaan sanoilla on arvojärjestys keskeisimmästä vähäpätöisimpään. Yksinkertaisen lauseen rakenteellinen keskus on verbi ja muut sanat liittyvät siihen joko suorasti tai epäsuorasti.

Kaikki lauseet voidaan esittää puumaisina kaavioina, joissa keskeisemmät sanat ovat ylempänä ja niistä riippuvat sanat alempana. Esimerkiksi lause me vida te voidaan piirtää näin:

me vida te. = Minä näen sinut.

   vida
  ┌─┴─┐
 me   te

Laatusanat ja lukusanat riippuvat pääsanastaan.

me vida tin jowan ren. = Minä näen kolme nuorta ihmistä.

   vida
  ┌─┴──┐
 me   ren
       |
     jowan
       |
      tin

Sanaluokkien arvojärjestys panduniassa:

  1. Konjunktiot: e, o
  2. Määrepartikkelit: yu, ya
  3. Prepositiot: sa, pa, du
  4. Teonsanat
  5. Asiansanat ja pronominit
  6. Ajan ja tavan partikkelit
  7. Lukusanat
  8. Laatusanat

Seuraavassa esimerkissä näytetään, kuinka sanojen vaikutuspiiri vaikuttaa niiden lopulliseen asemaan puukaaviossa. Vaikka esimerkiksi e on yleisesti ottaen tärkeämpi kuin sabu, tässä sen vaikutuspiirissä on vain sanat yusef ja sarah. sabu on ylimmäisenä, koska se yhdistää kaksi alilausetta yhteen.

Yusef ja Sara haluavat oppia panduniaa, koska se on hyvä maailmankieli.
yusef e sarah wana darsa pandunia, sabu le si bon dunia bax.

                    sabu
           ┌──────────┴──────────┐
          wana                   si
      ┌────┴──────┐           ┌──┴──┐
      e         darsa        le    bax
  ┌───┴───┐    ┌──┴────┐            |
yusef   sarah      pandunia       dunia
                                    |
                                   bon