Esperanto on ollut suosituin keinotekoinen apukieli jo 1890-luvulta alkaen. Sen johdosta kaikkia uusia apukieliä verrataan itseoikeutetusti siihen.

Esperantoa on myös arvosteltu vuosien varrella runsaastikin. Useimmiten toistuvat ongelmakohdat luetellaan Justin B. Ryen englanninkielisessä kirjoituksessa Learn Not to Speak Esperanto. Sille ovat kirjoittaneet vastineet mm. Vítor De Araújo ja Claude Piron.

Arvostelusta huolimatta on tunnustettava, että esperantolla on kiistämättömiä ansioita ja se on apukielistä ylivoimaisesti menestynein. Mutta onko se todella ansainnut menestyksensä? Onko esperanto todella ihanteellinen maailmankieli? Käymme tässä kirjoituksessa esperanton merkittävimmät ongelmakohdat läpi ja vertaamme niitä panduniaan.

Aakkoset

Esperanton aakkoset ovat tässä:

A B C Ĉ D E F G Ĝ H Ĥ I J Ĵ K L M N O P R S Ŝ T U Ŭ V Z
a b c ĉ d e f g ĝ h ĥ i j ĵ k l m n o p r s ŝ t u ŭ v z

Esperanton hatullisten kirjainten olemassaolo kyseenalaistetaan usein, koska niitä ei ole kirjoituskoneiden, tietokoneiden ja älylaitteiden normaaleissa näppäimistöissä. Hatulliset kirjaimet ovatkin selvä haittatekijä.

Sen sijaan usein jää huomaamatta se, että esperanto käyttää kahta kirjaimistoa: suuraakkosia ja pienaakkosia. Molempien tarkoitus on esittää puhetta kirjoitettuna. Eli se on kuin löisi samaa naulaa kahdella vasaralla. Latinalaisissa, kreikkalaisissa ja kyrillisissä aakkosissa käytetään kirjaimista kahta versiota, mutta suurin osa maailman muista kirjoitusjärjestelmistä tulee toimeen yhdellä merkistöllä.

Pandunian kirjoittamiseen käytetään loogisesti vain pieniä latinalaisia kirjaimia.

a b c d e f g h i j k l m n o p r s t u w x y z '

Eurooppa-keskeisyys

Eurooppa-keskeinen kielioppi

Esperanto ja suurin osa muista länsimaissa kehitetyistä apukielistä on pitkälti veistetty samasta puusta. Niillä on pitkälti sama sanasto (pienin muunnoksin) ja ne toistavat samoja tavanomaisia länsieurooppalaisia kielenpiirteitä, jotka ovat mm. englannille, ranskalle, saksalle ja espanjalle yhteisiä.

  1. Sanaluokka määrittyy päätteen perusteella. Verbeillä, nomineilla ja adverbeilla on määrätyt päätteet.
  2. Substantiivit (tai ainakin pronominit) taipuvat sijamuodoissa kuten nominatiivi, datiivi ja akkusatiivi.
  3. Verbit taipuvat aika- ja/tai persoonamuodoissa.
  4. Määräistä ja/tai epämääräistä artikkelia käytetään.
  5. Sanoilla on erilliset yksikkö- ja monikkomuodot. Monikkoa käytetään myös tarpeettomasti lukusanan jäljessä. Esimerkiksi englannissa "one cat, two cats" ja esperantossa "unu kato, du katoj".
  6. Prepositioita käytetään postpositioiden tilalta.
  7. Yksikön toisen persoonan pronominilla on erillinen kohteliaisuusmuoto eli teitittelymuoto.
  8. Eri sukupuolille on oma yksikön kolmannen persoonan pronomininsa.
  9. Perfekti muodostetaan olla-verbillä ja partisiipilla. Esimerkiksi suomessa "Minä olen puhunut." ja esperantossa "Mi estas parolinta."
  10. Passiivi muodostetaan olla-verbillä ja partisiipilla. Esimerkiksi suomessa "Minut on nähty." ja esperantossa "Mi estas vidita."
  11. Päälauseen normaali sanajärjestys on subjekti, verbi, objekti.
  12. Kysymyslauseissa sanajärjestys on tästä poikkeava.

Esperantossa on kaikki piirteet kohtaa 7 lukuun ottamatta. Idossa, novialissa ja interlinguassa on kaikki. Sitä vastoin esimerkiksi mandariinikiinassa on vain piirteet 8 ja 11, joista ensimmäinenkin esiintyy vain kirjoitetussa kielessä länsimaisen vaikutuksen tuloksena. (Kiinassa on kolme kirjoitusmerkkiä yksikön 3. persoonan pronominille 他 (maskuliini), 她 (feminiini) ja 它 (ei-ihminen) mutta kaikki äännetään samalla tavalla "tā".)

Nämä tavanomaiset länsieurooppalaiset kielenpiirteet eivät ole pahasta vain sen vuoksi että ne asettavat länsimaiset kielet etusijalle. Ne ovat pahasta myös sen vuoksi, että osa niistä on epäloogisia ja vaikeita niille, jotka eivät ole tottuneet niihin. Esimerkiksi artikkelien oikea käyttö ja kohteliaisuusmuodot ovat vaikeita suomalaisillekin. Maailmankielen ei tarvitse sellaisia sääntöjä.

Panduniassa on vain piirre 1: Sanaluokka määrittyy päätteen perusteella. Se on myös eräs esperanton leimallisista piirteistä. Muuten pandunia eroaa suuresti esperantosta ja länsieurooppalaisista kielistä. Niinpä pandunia ei ole kieliopiltaan Eurooppa-keskeinen toisin kuin esperanto.

Läntinen vai kansainvälinen sanasto?

Esperanto kehuskelee kansainvälisellä sanastollaan. Tarkemmin katsottuna se ei ole kuitenkaan niin kansainvälinen, vaan suurin osa esperanton sanoista tulee länsimaiden kielistä. Esperanto valitsee länsimaisen sanan silloinkin kun kansainvälistä länsimaista sanaa ei löydy. Sellaisia sanoja ovat mm. birdo (lintu, vrt. englannin bird), vosto (häntä, vrt. venäjän хвост) ja knabo (poika, vrt. saksan Knabe).

Eikö ole röyhkeää luoda kansainvälinen kieli katsomatta omaa naapurustoa pidemmälle? Joskin sehän oli ajanhengen mukaista, esperantohan luotiin siirtomaavaltojen aikakaudella.

Pandunia tunnustaa, että maailmassa on useita kansainvälisiä sanastoja. Suurimmat niistä ovat läntinen, intialainen, kiinalainen ja persialais-arabialainen. Pandunia lainaa satoja sanoja niistä jokaisesta ja sen sanasto on tasapuolisesti kansainvälinen.

Sanaluokkien merkitseminen

Vokaalitunnusten käyttäminen sanaluokkien merkitsemiseen on nerokas keksintö ja se sopii hyvin yhteen indo-eurooppalaisten kielten sanavartaloita ja päätteitä käyttävän rakenteen kanssa. Mutta entä sanat, jotka eivät sovikaan tähän kaavaan?

Sanojen lainaaminen esperantoon

Esperantossa substantiivin pääte on -o. Pääte lisätään sanaan kolmella mahdollisella keinolla:

  1. Lisätään pääte konsonanttipäätteiseen sanavartaloon. Esim. englannin sanoista saadaan birdo (bird), boato (boat), roko (rock), supo (soup), problemo (problem).
  2. Lisätään pääte vokaalin perään. Esim. sufleo (soufflé), kopio (copy), heroo (hero), ŝampuo (shampoo).
  3. Korvataan sanan viimeinen vokaali päätteellä. Esim. sofo (sofa), ĉimpanzo (chimpanzee), zebro (zebra).

Useimpien ihmisten mielestä keino 1 tuottaa "luonnolliselta" kuulostavia sanoja, mutta 2 ja 3 tuottavat "väärältä" kuulostavia sanoja.

Tämä ongelma kasvaa suuremmaksi, kun nimiä siirretään esperantoon. Onko mitenkään edes mahdollista siirtää samankaltaisia nimiä kuten Mari, Maria ja Mario esperantoon siten, että ne kuulostavat oikealta ja eivät sotkeudu toisiinsa? Ilmeisesti ei. Nimittäin tavallisesti sekä Mari että Maria kirjoitetaan esperantoksi "Maria" – vaikka -a on virallisesti adjektiivin pääte!

Sanojen lainaaminen panduniaan

Panduniassa substantiivin pääte on -e tai ei mitään. Yleensä päätettä -e käytetään sanoissa, joiden ääntäminen olisi vaikeaa ilman sitä.

  1. Ei lisätä mitään päätettä sanavartaloihin, jotka ovat yleisesti helppoja ääntää. Esim. problem.
  2. Lisätään pääte -e sanavartaloihin, jotka päättyvät vaikeisiin konsonantteihin. Esim. bote (boat), supe (soup), sufle (soufflé).
  3. Lisätään heittomerkki sanavataloihin, jotka päättyvät sanavartaloon erottamattomasti kuuluvaan vokaaliin. Esim. hero' (hero), xampu' (shampoo), sofa' (sofa), zebra' (zebra).

Heittomerkki siirtää sananpainon viimeiselle tavulle, joten ero on havaittavissa myös puhutussa kielessä.

Näillä keinoilla panduniaan voi lainata kaikenlaisia sanoja tärkeitä kirjaimia muuttamatta ja hävittämättä.

Esperanton sanavartaloilla on sanaluokka

Eräs esperanton kummallisimmista piirteistä on se, että vaikka se käyttää päätteitä sanaluokkien merkkinä, jo pelkät sanavartalot kuuluvat sanaluokkiin. Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että saman aihealueen sanat saattavat kuulua eri sanaluokkiin.

Esimerkiksi blua (sininen) ja malferma (avoin) ovat adjektiiveja, mutta vain sanavartalo blu- on adjektiivi kun taas malferm- on verbi. Tästä seuraa kummallinen epäsuhta kun rakennellaan uusia sanoja. Epäsuhtaa lisää verbien transitiivisuuden epäsäännöllisyys, jota tässä edustaa verbivartalo nask- (synty).

blu- malferm- nask-
blua = sininen - naska = synty-
blui = olla sininen- -
- malfermi = avata naski = synnyttää
bluigi = sinistää - -
bluiĝi = sinistyä malfermiĝi = aueta naskiĝi = syntyä
malfermita = avoin naskita = syntynyt

Sanavartaloita ilman luokkia

Panduniassa sanavartalot ovat sanaluokattomia, joten kenenkään ei tarvitse painaa mieleensä esimerkiksi sitä, onko kay- (auki) pohjimmiltaan verbi vai adjektiivi. Sanaluokka tulee mukaan vasta kun sana saa sanaluokkapäätteen: -i merkitsee adjektiivia, -a aktiivista verbiä ja -u passiivista verbiä.

nil- kay- jen-
nili = sininen kayi = avoin jeni = syntynyt
nila = sinistää kaya = avata jena = synnyttää
nilu = sinistyä kayu = aueta jenu = syntyä