Pandunian kielioppia

1. Yleiskatsaus

1.1. Johdanto

Tämä kielioppi käsittelee pandunian sanaluokkia ja sanajärjestystä. Se on tarkoitettu oppimisen tueksi, mutta parhaiten kielen oppii opettelemalla fraaseja ja keskusteluja.

Opittava on kieli on sitä vaikeampi mitä enemmän siinä on sellaisia piirteitä, jotka ovat kielen oppijalle vieraita. Oppijalle vaikeuksia aiheuttavat mm. epäsäännöllinen kirjoitus, taivutussijat, aikamuodot, toonit, substantiivin ja adjektiivin yhteistaivutus, kunnioitusmuodot, vokaaliharmonia ja kieliopillinen suku.

Pandunian oppiminen ei ole vaikeaa. Siinä ei ole ainoatakaan edellä luetelluista hankaluuksista, vaan sen sijaan sen kielioppi on helppo ja säännöllinen, sen sanasto on suhteellisen yksinkertainen, ja sitä kirjoitetaan äänteenmukaisesti.

1.2. Sanaluokat

Sanaluokka on joukko sanoja, joilla on samanlaiset (taivutus)muodot ja joita käytetään lauseissa samalla tavalla. Panduniassa sanat koostuvat vartalosta ja loppuvokaalista, joka osoittaa sanan sanaluokan. Esimerkiksi suurin osa sanoista, joiden loppuna on -a, ovat verbejä.

Sanaluokkien yliluokkia ovat sisältösanat ja funktiosanat. Sisältösanojen tehtävä on viitata kielen ulkopuolisiin asioihin, joista puhuttaviin. Niillä sanotaan suurin osa tiedosta. Funktiosanoilla on kielessä lähinnä kieliopillinen tai keskustelun kulkuun liittyvä tehtävä. Ne ylläpitävät lauseiden rakennetta, mutta ne eivät useinkaan tarkoita mitään. Esimerkiksi sana "että" on funktiosana.

Panduniassa sisältösanoihin kuuluvat substantiivit, verbit ja määritteet; ja funktiosanoihin kuuluvat pronominit, tarkenteet, konjunktiot ja suhdesanat.

Loppuvokaalit osoittavat sisältösanojen luokat seuraavasti:

  • -e tarkoittaa substantiivia
  • -i tarkoittaa adjektiivia
  • -o tarkoittaa adverbia
  • -a tarkoittaa aktiivista verbiä
  • -u tarkoittaa passiivista verbiä

(Selitämme myöhemmin, mitä myötäpäiväinen ja vastapäiväinen tarkoittavat tässä yhteydessä.)

Esimerkiksi, sanavartalosta log- saadaan substantiivi loge (puhe), adjektiivi logi (puhuttu tai suullinen), myötäpäiväinen verbi (le) loga ((se) puhuu), ja vastapäiväinen verbi (le) logu (sitä puhutaan).

Samoja loppuvokaaleita käytetään myös funktiosanoissa, ja ne osoittavat seuraavia sanaluokkia:

  • -e tarkoittaa pronominia
  • -i tarkoittaa tarkennetta
  • -o tarkoittaa adverbia
  • -a tarkoittaa prepositiota
  • -u tarkoittaa postpositiota

Esimerkiksi sanavartalosta m- johdetaan pronomini me (minä) ja tarkenne mi (minun).

Perusluvuilla ei ole loppuvokaalia.

Erisnimet ovat riippumattomia pandunian loppuvokaalikäytännöstä ja ne voivat päättyä mihin tahansa kirjaimeen. Esimerkiksi nimi Mari voi olla mari myös panduniaksi, ja se toimii substantiivina toisin kuin loppuvokaalista voisi päätellä. Luonnollisesti tämä saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Sen vuoksi on suositeltavaa että nimet mukautetaan pandunian rakenteen mukaisiksi tai niiden kanssa käytetään kunnioittavaa loppuliitettä san, esim. mari-san.

7. Lausetyyppejä

7.1. Huomiota ilmaiseva lause

Yksinkertaisin lausetyyppi on huomiolause. Se voi koostua vain yhdestä sanasta, johon kuulijan huomio on tarkoitus siirtää.

maw! = Kissa!
barxa! = Sataa!

7.2. Olotilaa ilmaiseva lause

7.2.1. Pronomini subjektina

Lauseissa on subjekti ja predikaatti. Kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa subjekti on asiansana tai pronomini ja predikaatti on adjektiivi.

me bon. = Minä olen hyvä.
le novi. = Se on uusi.
le sarah. = Hän on Sara.

Kieltolauseessa käytetään sanaa no.

me no bon. = Minä en ole hyvä.
le no novi. = Se ei ole uusi.
le no sarah. = Hän ei ole Sara.

Myös kaksi persoonapronominia voidaan asettaa rinnakkain. Selkeyden vuoksi väliin voi panna sanan si (kyllä) myöntölauseessa.

me si le. = Minä olen se.
me no te. = Minä en ole sinä.

7.2.2. Substantiivi subjektina

Samoin kuin edellä.

sarah (si) bon. = Sara on hyvä.
petre (si) day. = Kivi on suuri.
meze si novi. = Pöytä on uusi.
meze no law. = Pöytä ei ole vanha.

7.2.3. Adjektiivi subjektina

Kun subjektina on adjektiivi, sana si (kyllä) toimii olla-verbin korvikkeena myöntölauseessa. Kieltolauseessa käytetään sanaa no kuten edelläkin.

jowan si sundar. = Nuori on kaunista.
novi no law. = Uusi ei ole vanha.

7.2.4. Olla-verbi

Panduniassa ei käytetän suomen kielen kaltaista olla-verbiä.

7.3. Aktiivilauseet

Aktiivilauseissa predikaatin pääsana on verbi eli teonsana. Panduniassa verbit on helppo tunnistaa, koska useimpien pääte -a tai -u.

A-päätteistä verbiä käyttävän aktiivilauseen sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (SVO).

me niama aple. = Minä syön omenoita.
me auda musike. = Minä kuuntelen musiikkia.
me vida te. = Minä näen sinut.

U-pääteistä verbiä käytettäessä sanajärjestys on subjekti–objekti–verbi (SOV). Se sopii parhaiten käytettäväksi vain lyhyissä lauseissa.

me aple nyamu. = Minä omenoita syön.

SOV ja SVO ovat maailman kielten yleisimmät sanajärjestykset. SOV-järjestystä käytetään mm. hindissä, urdussa, tamilissa, turkissa, japanissa ja koreassa. SVO on yleisin mm. englannissa, espanjassa, yleiskiinassa, indonesiassa ja modernissa arabian kielessä.

7.4. Passiivilauseet

7.4.1. OV-sanajärjestys

Passiivilauseessa tilanne nähdään teon kohteen tai kokijan kannalta. Lauseessa on siis vain objekti ja verbi. Normaalisti passiivissa käytetään sanajärjestystä objekti–verbi (VO), jolloin verbin pääte on -u.

te vidu. = Sinut nähdään.
musike audu. = Musiikkia kuullaan.
pang beku. = Leipää leivotaan.

Passiivilauseessa teon kohde on tekijää tärkeämpi, joten se on ensimmäisenä. Kohde on passiivinen toimija, joka käy läpi predikaatin ilmaiseman teon.

Tekijä voidaan mainita verbin jälkeen preposition ya kanssa tai ilman.

te vidu me. = Sinut näen minä.
te vidu du me. = Sinut nähdään minun toimesta.

7.4.2. OV-sanajärjestys

Kun käytetään sanajärjestä verbi–objekti (VO), huomion kohteena on teko.

vida te. = Nähdään sinut.
auda musike. = Kuunnellaan musiikkia.
beka pang. = Leivotaan leipää.

7.5. Kaikki sanajärjestykset

Mahdollisia sanajärjestyksiä on kaikkiaan kuusi. Panduniassa ne ovat mahdollisia kahden verbipäätteen ansiosta, joilla lauseenosien eli subjektin ja objektin paikka valitaan.

Eri sanajärjestysten avulla voidaan keskittää huomio eri lauseenosiin: subjektiin, objektiin tai verbiin. Tärkeimpänä pidetty sana on lauseessa ensimmäisenä.

1. Kun verbin päätteenä on -a
    - objekti–subjekti–verbi (OSV) : musike me auda.           : Musiikkia minä kuuntelen.
    - subjekti–verbi–objekti (SVO) :        me auda musike.    : Minä kuuntelen musiikkia.
    - verbi–objekti–subjekti (VOS) :           auda musike me. : Kuuntelen musiikkia minä.
2. Kun verbin päätteenä on -u
    - subjekti-objekti-verbi (SOV) : me musike audu.           : Minä musiikkia kuuntelen.
    - objekti-verbi-subjekti (OVS) :    musike audu me.        : Musiikkia kuuntelen minä.
    - verbi-subjekti-objekti (VSO) :           audu me musike. : Kuuntelen minä musiikkia.

Verbistä kauimmaisena oleva lauseenosa voidaan jättää pois. Esimerkiksi musike me auda (OSV) voidaan karsia muotoon me auda (SV). Samaten me musike audu (SOV) voidaan karsia muotoon musike audu (OV).

Pandunian tavallisimmat sanajärjestykset ovat SVO, SOV ja OSV. Muita sanajärjestyksiä esiintyy lähinnä runoudessa ja muussa kirjallisuudessa.

7.6. Saranarakenne

7.6.1. Kokonainen saranarakenne (SVOVO)

Saranarakenne on pandunian keskeisimpiä lauserakenteita. Lisäksi se toimii perustana muille rakenteille.

Saranarakenteessa ensimmäisen teonsanan kohde on samalla toisen teonsanan tekijä.

Saranarakenteessa sanajärjestys on :
subjekti – verbi 1 – objekti 1 – verbi 2 – objekti 2.

Objekti 1 on kahdessa roolissa. Se on yhtä aikaa sekä verbin 1 objekti että verbin 2 subjekti.

me wana te niama sabze. = Minä haluan sinun syövän vihanneksia.

Edellisessä esimerkissä, lausekkeen me wol objektina on te. Samaan aikaan te toimii subjektina lausekkeelle niama sabze. Näin ollen te on lauseen sarana.

7.7. Verbiketju

Verbiketjussa on kaksi tai useampia teonsanoja peräkkäin. Kaikkien verbien subjekti on sama ja jälkimmäinen verbi on edellisen verbin kohteena.

  1. me gowa dome. = Minä menen kotiin.
  2. me abla gowa dome. = Minä voin mennä kotiin.
  3. me wana abla gowa dome. = Me haluan voida mennä kotiin.

Samannäköinen rakenne syntyy myös, kun yhdistetään passiivinen verbilauseke ja aktiivinen verbilauseke.

me bixu gowa dome. = Minun on pakko mennä kotiin.
me xudu gowa dome. = Minun pitäisi mennä kotiin.

7.8. Pronominin poisjättö

Pronominit voidaan jättää pois silloin kun ne ovat muuten tunnettuja tai arvattavissa. Tämä koskee erityisesti käskyjä ja pyyntöjä. Tällä tavalla lauseet voivat olla lyhyempiä.

7.8.1. Lyhyt saranarakenne (VOVO)

me eska te baxa pandunia. = Minä kysyn, sinä puhutko panduniaa.
eska te baxa pandunia? = Puhutko sinä panduniaa?

Tällainen "karsittu" saranarakenne on panduniassa yleinen tapa muodostaa lauseita, joissa puhuja kertoo, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan.

me xina le gowa dome. = Minä luulen, että hän menee kotiin.
xina le gowa dome. = Kai hän menee kotiin.
me xaka le gowa dome. = Minä epäilen, että hän menee kotiin.
xaka le gowa dome. = Tokko hän menee kotiin.

7.8.2. Lyhyt saranarakenne (VVO)

Toisessa saranarakenteen muunnelmassa jätetään pois myös saranana toimiva pronomini, joka selvästi viittaa kuulijaan.

me pliza te laya dome. = Minä pyydän sinua tulemaan kotiin.
pliza laya dome! = Pyydän, tule kotiin!


8. Konjunktiot

8.1. Peruskonjunktiot

  1. e ja (yhdistää kaksi yhdenarvoista sanaa tai lauseketta)
  2. o tai, vai (yhdistää kaksi vaihtoehtoista sanaa tai lauseketta)
  3. a mutta (esittelee sanan tai lausekkeen, joka on edellä sanotun vastainen)

me suku maw e waf. = Minä pidän kissoista ja koirista.
me suku maw o waf. = Minä pidän kissoista tai koirista.
me suku maw a no waf. = Minä pidän kissoista mutta en koirista.


9. Partikkelit

9.1. Myöntäminen ja kieltäminen

9.1.1. Myöntäminen

Partikkeli si on myöntävä ja no on kieltävä. si myöntää jonkin asian olemassaolon, kun taas no kieltää sen. Tästä seuraa, että si tarkoitta olemista ja no** tarkoittaa olemisen puutetta.

Lauseet ovat lähtökohtaisesti myöntäviä, joten sanaa si ei yleensä tarvita. Kuitenkin se on hyödyllinen tilaa ilmaisevissa lauseissa, joissa se erottaa subjektin predikaatista.

me si ren. = Minä olen henkilö.
le si novi meze. = Tämä on uusi pöytä.

9.1.2. Kieltäminen

Edellisen kaltaiset lauseet kielletään sanalla no.

me no ren. = Minä en ole henkilö.
le no novi meze. = Tämä ei ole uusi pöytä.

Sanaa no käytetään myös toisten sanojen kieltämiseen. Se vaikuttaa vain seuraavaan sanaan.

me vida te. = Minä näen sinut.
me no vida te. = Minä en näe sinua.
me vida no te a lole. = Minä näen, en sinua, vaan heidät.

Partikkelit si ja no vastaavat myös kysymyksiin.

eska te vida me? = Näetkö sinä minut?
si. (me si vida te.) = Kyllä. (Minä näen sinut.)
no. (me no vida te.) = En. (Minä en näe sinua.)

Kieltomuotoisiin kysymyksiin vastattaessa si ja no koskevat verbiä eivätkö koko kysymyslausetta.

eska te no vida me? = Etkö sinä näe minua
si. (me si vida te.) = Kyllä. (Minä kyllä näen sinut.)
no. (me no vida te.) = Ei. (Minä en näe sinua.)

9.2. Määrepartikkelit

Panduniassa on kaksi määrepartikkelia, yu ja ya. Ne eroavat toisistaan vain sanajärjestyksen osalta. Merkitykseltään ne ovat samoja.

Määrepartikkeleilla ilmaistaan mm. omistusta. Sanaa yu käytetään siten, että ensin on määrite, keskimmäisenä yu ja viimeisenä pääsana. Sanaa ya käytetään päinvastaisessa järjestyksessä: ensin on pääsana, keskimmäisenä ya ja viimeisenä määrite. Määrepartikkeli muuttaa minkä tahansa sanan tai lausekkeen määreeksi. Siten myös asiansanoista ja teonsanoista voi tehdä määreitä.

9.2.1. Omistus

Määrepartikkeleita käytetään omistuksen ilmaisemisessa.

yu vastaa suomen genetiivimuotoa.

maria da mame = Marian äiti
me da dome = minun talo
me da pape da dome = minun isän talo

ya on sama mutta käänteisessä sanajärjestyksessä.

mame du maria = äiti Marian
dome du me = talo minun
dome du pape du me = talo isän minun

9.2.2. Adjektiivimääreet

Määrepartikkeleilla muodostetaan myös adjektiivimääreitä, jotka kuvailevat pääsanaansa. Partikkeli näyttää, kummassa päässä pääsana sijaitsee.

Normaalisti adjektiivi on substantiivia ennen, mutta se voi olla substantiivin jälkeen partikkelin ya avulla.

novi dome = uusi talo
dome du novi = talo uusi

Kahdesta tai useammasta sanasta koostuvat adjektiivit käyttävät määrepartikkeleita.

roze rang da labe = ruusun väriset huulet
saman rang da yen = taivaan väriset silmät

Tai käänteisessä järjestyksessä:

labe du roze rang = huulet ruusun väriset
yen du saman rang = silmät taivaan siniset

9.2.3. Määrelause

Määrepartikkelien avulla kokonaisista lauseista voi tehdä määreitä.

Siinä tapauksessa ya vastaa suomen relatiivipronominia joka.

le si man ya me vida. = Hän on mies, jonka minä näin.

Käänteisen järjestys muistuttaa suomen kielessä yleistä rakennetta.

le si me vida yu man. = Hän on minun näkemä mies.

Jos määrelauseessa on kohde mutta ei tekijää, päälauseen asiansana toimii määrelauseen tekijänä.

me vida man ya niama aple. = Minä näen miehen, joka syö omenoita.
me vida aple nyamu yu man. = Minä näen omenia syövän miehen.

9.3. Tavan partikkelit

Tavan partikkeleilla puhuja voi ilmaista, miten hän suhtautuu sanomaansa asiaan. Monissa kielissä on jonkinlaisia tavan partikkeleita. Suomen kielessä sellaisia ovat sanat vain, kai ja toki.

Panduniassa tavan partikkeli määrittää seuraavaa sanaa tai, jos se on lauseen viimeisenä, se määrittää koko lausetta.

Partikkeli plus (myös) on hyvä esimerkki tavan partikkeleista, koska se toimii samalla tavalla kuin vastaava suomen sana.

le niama bir plus. = Hän juo olutta, myös.
le niama plus bir. = Hän juo myös olutta.
le plus niama bir. = Hän myös juo olutta.
plus le niama bir. = Myös hän juo olutta.

Partikkelit voivat määrittää mitä tahansa sanaa, mutta adjektiivit eivät voi määrittää esimerkiksi lukusanoja.